Aamu joutsenlammella

Kyhmyjoutsen - Cygnus olor.

Aamuinen patikkaretki joutsenlammelle johti kastuneisiin varpaisiin. Polku oli aivan liian kapea ja monesta kohtaa myös liian matala, joka viittaa siihen että käyttäjät eivät ole kovin pitkiä, tai ehkä tässä tapauksessa oikeampi termi on korkeita. Kahdet peuranjäljet herättävät kuitenkin toiveita siitä että Maaliskuun pyllistyksen perikunta on palaamassa alueelle. Kävelin siis sananmukaisesti vetten päällä lähes parinsadan metrin matkan, enkä käynyt edes varsinaisessa vesirajassa asti. Tämä alue on kuitenkin kaikki vesialuetta vaikka kapeasta umpeenkasvaneesta polusta päätellen olisi aika tehdä metsätöitä.

Pesänvartija.

Herra ja rouva joutsen viettivät varhaista aamurupeamaansa tyypillisissä puuhissaan. Pesäkummulla makaa nyt koko ajan toinen sillä munia ei voi jättää vartioimatta hetkeksikään. Toinen joutsenista ui verkaisesti pitkin rantaviivaa seuranaan pari uikkua. Telkkäpariskuntaan sen sijaan ei näkynyt missään, mutta paluumatkalla kuului lehtopöllön pöntöstä kummaa kopinaa. Pöntön suulle ilmestyi vähän väliä telkkämäinen nokka ja vihertävä silmä tuijotti minua sekunnin sadasosan ajan. Jäin miettimään eikö telkkä pääse pois pöntöstä vai katsoiko se vaan kuka tuli? Täytyy tarkkailla tilannetta, josko lintu tosiaankaan ei pääse pöntöstä ulos. Onko pönttö liian syvä? Mielestäni ei, onhan se suurin piirtein samankokoinen kun telkänpönttö. Onko lentoaukko liian pieni? Mielestäni ei, onhan se samansuuruinen kuin telkänpöntön lentoaukko.

Reviirinvartija.

Ruovikossa näyttää olevan nyt suhteellisen vähän elämää. Joutsenia oli enää vain neljä, joten navakka eteläinen tuuli taisi lennättää osan paremmille pesintäpaikoille. Pari lokkia toki ja tiira, variksia suistossa, mutta yhtään petolintua ei vielä näy.

Pajusirkku vartioi nyt reviiriään kuivassa ruokotupsussa, pesä näyttää olevan siitä noin parinkymmenen metrin päässä, sillä oletuksella että toinen lintu lensi suoraan pesälle. 

Vastatuuleenlaulaja.

Ruokokerttusten ääni kiirii ruovikossa, mutta yhtään lintua ei näy. Ne pysyttelevät visusti piilossa ja ilmeisesti vasta kutsuvat sopivaa puolisoa valitsemalleen pesintäpaikalle. 

Koivun latvassa istuu tuttu vastatuuleenlaulaja. Tänä vuonna hän on valinnut uuden pesäpaikan, jos laulupuusta voi jotain päätellä. 

Näillä retkillä on hyvä pitää katse maassa sillä koskaan ei voi tietää minne jänis on jättänyt poikasensa tai onko ruohotupsun juuressa linnunpesä. Yllättävän vähän kuitenkin löytyy muuta kuin kukkia ja kärpäsiä, mitä nyt muutama mielenkiintoinen puuntaimi ja paljaaksi raavittuja paikkoja puiden juurilta. 

Kukakohan se on, pitänee ottaa selvää.