Tasa-arvoinen oikeus tehdä syntiä

Adoptiolaki puhuttaa, mutta avioliittolaki on paljon mielenkiintoisempi, sitä kun perustellaan vanhoilla kirjoituksilla. Olin ajatellut olla ottamatta kantaa, mutta kaikilla kolikoilla on kääntöpuolensa, nimittäin ihmisten tasavertaisuus jumalan edessä ja tasa-arvoinen oikeus tehdä syntiä on alkanut askarruttaa minua.

Keskustelu samaa sukupuolta olevien oikeudesta solmia kristillinen avioliitto on selkeästi tasa-arvo asia. Sen, että avioliitto on vain miehen ja naisen välinen liitto, katsotaan perustuvan siihen mitä raamatussa on kirjoitettu. Monet raamatussa kerrotut asiat ovat kuitenkin tasa-arvoistumisen myötä muuttuneet.

Kun lukee raamattua (jota minä en toki tee, joten asiantuntemukseni on hataraa), ovat siellä kaikki valtaapitävät, papit, kansanjohtajat, sotilaat ja omaisuuden haltijat miehiä. Nyky-yhteiskunnassa naisilla on äänioikeus, heitä on niin pappeina kuin johtavina poliitikkoina, sotilaina ja yritysjohtajina. Naisilla on myös oikeus omistaa omaisuutta ja periä sukunsa omaisuutta, toisin kun raamatun aikaan näyttää olleen. Voidaan siis katsoa että tasa-arvokehitys viimeisen kahdentuhannen vuoden aikana on ollut merkittävää siitäkin huolimatta että raamatun aikaisessa yhteiskunnassa tasa-arvo ei ainakaan kirjoitusten mukaan ollut itsestäänselvyys tai edes kovin tavoiteltavaa.

Tänä päivänä miehen ja naisen välisiä avioliittoja solmitaan edelleen vanhan avioliittokaavan mukaan. Kaava velvoittaa rakastamaan niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Tästä huolimatta noin puolet solmituista avioliitoista kariutuu. Raamatuntulkintani mukaan on synti että jumalan ikuiseksi siunaama liitto puretaan, sanotaanhan vihkikaavassakin jo, ettei ihmisen tule erottaa sitä minkä jumala on yhteen liittänyt.

Raamatussa sanotaan myös: älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi. Ymmärrän tämän niin että ihmisen ei pidä asettua tuomarin asemaan, tuomita niin mahdollista avioliiton rikkojaa kuin ketään muutakaan synneistään, vaan jumala itse hoitaa tämän asian viimeisellä tuomiolla.

Jos ehkä kristillisen käsityksen mukaan samaa sukupuolta olevien avioliitto onkin syntiä, onko ihmisen tehtävä päättää siitä? Rikkoohan jo puolet kristillisen avioliiton solmineista miehistä ja naisista jumalan siunaaman liiton emmekä estä sitä vaikka se ehkä kristillisessä mielessä onkin syntiä ja väärin. Oletamme siis, että jumala viimeisellä tuomiolla päättää tästä.

Eikö tasa-arvon nimissä ole oikeutettua että kaikki saavat samat oikeudet tehdä syntiä ja rikkoa pyhää avioliittokaavaa, joko solmimalla avioliiton ehkä pyhän tarkoituksen vastaisesti tai rikkomalla sen eron muodossa. Emmekö voisi jättää tämän tuomion itsensä jumalan käsiin niin että hän viimeisellä tuomiolla erottelee nämäkin jyvät akanoista.

(Tarkkaavainen lukija kiinnittää huomionsa siihen että kirjoitan niin raamatun kuin jumalan pienellä kirjaimella. Tämä siksi, että en ole asiantuntija, enkä tasa-arvon nimissä halua nostaa mitään instituutiota toisten yläpuolelle.)