Kompromissi Karjalakysymykseen eli ratkaisu lähes kaikkeen
Edellisen kirjoitukseni kommentoijat tivasivat minua
määrittelemään ehdottamani uuden Karjalan valtion rajat. Kaivoin esiin vanhan
maapallon, pyyhin pölyt sen kupeesta ja etsin suuren äiti Venäjän syleilystä
piskuisen Suomenmaan. Siihen väliin johonkin minun pitäisi määritellä
ehdottamani tuleva uusi EU-maa.
Tehtävä ei ole helppo, mutta koska minulla on juuret
Karjalassa ja olen asianomistaja Karjalakysymyksessä, voin ottaa lähtökohdaksi
oman noin yhden miljoonasosan omistusoikeuteni luovutettuun Karjalaan.
Lähdetään siis siitä että jos suomalaiset eivät pääse yhteisymmärrykseen
luovutetun Karjalan palauttamisesta, eikä asiasta venäläisten kanssa uskalleta
edes keskustella, otetaan tämä alue uuden perustettavan tasavallan sydämeksi.
Pääkaupunkina Viipuri.
Koska luovutettu Karjala on niin pieni alue että sitä tuskin
maapallolta pystyy erottamaan, tulee sen kylkeen lisätä jotain. Koska osapuolia
Karjalakysymyksessä meidän evakkojen lisäksi on tasan kaksi, Suomi ja Venäjä,
lienee tasa-arvon nimissä oikein että molemmat antavat jotain. Saadaan siis
voita molemmille puolille leipää, jos asian näin kansanomaisesti haluaa
ilmaista.
Suomi on kiltisti maksanut sotakorvaukset ja jatkaa samalla
linjalla tukemalla auliisti Euroopan hädänalaisia maita, joten tämän linjan
mukaisesti Suomi luonnollisesti haluaa antaa joko yhtä suuren tai jopa suuremman
palan kuin Venäjä. Onhan Suomi kansainvälisesti arvostettu kolmen A:n valtio.
Venäjä luonnollisesti pinta-alansa puolesta suurempana
valtakuntana voisi antaa enemmän kuin Suomi, mutta taas tasapuolisuuden
nimissä, suuremman ei pidä isotella pienemmälle ettei pieni Suomi kokisi
alemmuudentunnetta, lienee oikein että molemmat antavat yhtä paljon.
Suomen osalta tämä kompromissi ratkaisee Karjalakysymyksen
lisäksi monta muuta päivänpolttavaa poliittista ongelmaa, joista luettelen
tässä vain muutamia:
Kun Venäjän raja siirtyy Karjalan verran kauemmas Suomesta,
voivat suomalaiset sotahullut nukkua yönsä rauhallisemmin. Heidän ei enää
tarvitse valvoa koiranunta sormi liipasimella peläten koska venäläiset tulevat.
Valmistautumisaikaa jää yhden Karjalan verran.
Yhteinen raja pelätyn Venäjän kanssa lyhenee jo sovittujen
puolustusvoimien menoleikkausten verran, joten tasapaino tältä osin säilyy.
Jalkaväkimiinoistahan jo luovuttiin, joten Karjalan valtio Suomen ja Venäjän
välillä korvaa ne kuin taivaan lahjana.
Kuntarakenneuudistus hoituu sekin kertaheitolla kun osa
kunnista siirtyy uuteen maahan, leikkauksia ei siis tarvita kunhan raja
vedetään niin että kuntien määrä vähenee tarvittavassa suhteessa.
Ennen eduskuntavaaleja esiin noussut Lappeenrannan
kielikysymyskin ratkeaa kuin itsestään. Jos Lappeenranta siirtyy osaksi
Karjalaa, niin kuin todennäköistä on, on luonnollista että koulussa toisen
kotimaisen kielen statuksen saa venäjänkieli.
Paljon muitakin etuja toki on, eikä vähäisimpänä se, että
kun Hakkarainen jokin aika sitten ehdotti homoja sijoitettavaksi Ahvenanmaalle,
tulee Karjalasta nyt toinen mahdollinen sijoituspaikka. Näin saadaan
vaihtoehtoja kiivaaseen tasa-arvokeskusteluun ja media voi tuplata otsikoiden
määrän. Lehtien arvonlisäveron korotuksen tähden media tarvitseekin nyt
kipeästi uusia myyviä otsikoita.
Nämä ovat tietysti vain muutamia ratkaisuja Suomen päättäjien
ongelmiin. Olettaa voi että Venäjällä päättäjillä on hyvinkin samankaltaisia
ongelmia.
Ainoa huono puoli tässä lienee vain se, että ne suomalaiset
ja venäläiset, jotka ovat ystäviä keskenään, joutuvat nyt kauemmas
toisistaan. Eivät ehkä fyysisesti, mutta henkisesti sen yhden
Karjalan verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti