Tarinoita Suomesta

Suomi ansaitsee maahanmuuttajansa ja moskeijansa

Julkaistu US Puheenvuorossa 15.12.2011 18:03 Outi Hoikkala Kotimaa, rasismi, vihapuheet 85 kommenttia

Monikulttuurisuus on rikkaus ja ihmisenä olemisen monimuotoisuutta kuvaava ominaisuus.

 

Markus Lehtipuu jakoi blogissaan vanhan karjalaisen miehen kirjeen. Kirjeessä huomioni kiinnitti lause: ”Suomen karjalaiset joutuivat kahteen kertaan miehittämään muun Suomen.”  Voisiko tästä invaasiosta ottaa oppia James Hirvisaaren taannoisia hovioikeudessakin käsiteltyjä lausuntoja tarkasteltaessa?

Puoli miljoonaa karjalaista ilmestyi sodan jälkeen Perus-Suomeen, heidät kotoutettiin joskus hyvinkin rasistisin keinoin valtaväestöön, mutta he saivat kuitenkin täydet kansalaisoikeudet suomalaisina pakolaisina. Tänä päivänä ei puhuta suomenkarjalaisista, vaikka todellisuudessa karjalainen kulttuuri on ja elää siinä missä suomenruotsalainenkin kulttuuri. 

Voisin henkilökohtaisesti olla hyvinkin otettu lisänimestä suomenkarjalainen. Tiedän, että suomenruotsalaiset ovat ylpeitä lisänimestään, vaikka se johtaakin vihapuheiden kaltaiseen nimittelyyn.

Kielikysymystä karjalaisten maahanmuuttajien osalta ei ole, mutta yksinomaan kieli ei määrittele kulttuuria, monet evakot olivat esimerkiksi uskonnolliselta taustaltaan ortodokseja, eivät siis kuuluneet suomalaiseen valtauskontoon. Tänne siirrettiin jopa luostareita ja tsasounia rakennetaan tänäkin päivänä.

Monet suomenruotsalaiset suvut ovat asuneet sijoillaan satojen vuosien ajan, mutta suomenkarjalaiset tulivat tänne vasta 1944. Suomenruotsalaisia vihataan, mutta suomenkarjalaiset on tyystin hyväksytty yhden sukupolven aikana. Heidät voi tunnistaa enää vain DNA-testin avulla, tai siitä että he itse kertovat alkuperästään kuten minä. 

Suomalaisten rasismi ja maahanmuuttajavastaisuus ei siis näyttäisi perustuvan mihinkään järjellä selitettävään. Se, että turvapaikanhakijoita ja pakolaisia nyt vihataan, on täysin perusteetonta. Tunnen maahanmuuttajia, niin muslimeja kuin kristittyjä. Suomi ansaitsee moskeijansa siinä missä muutkin uskonnolliset pyhäköt.

Uskonto on huono perustelu vihapuheille, sen todistavat niin omat kokemukseni kuin maailman viimeaikaiset tapahtumat. Kristittyjen- ja musliminaisten yhteistyö Liberiassa johti rauhaan ja Nobelin rauhanpalkintoihin.

Monet maahanmuuttajat puhuvat sujuvaa suomenkieltä jo muutaman vuoden oleskelun jälkeen, ainoa erottava tekijä on kulttuuritausta tai ihonväri. Rasismi heitä kohtaan ei rajoitu ainoastaan vihapuheisiin, he kokevat eriarvoisuutta myös työmarkkinoilla, kuten Salossa taannoin tapahtui. Suomalaiset eivät hyväksy ulkomaalaistaustaista talkkaria, mutta mieluusti haukkuvat työttömänä häntä yhteiskunnan elätiksi.   

Suomalaisen rasistin kannattaakin tutkia omaa sukupuutaan, sillä yllätyksekseen hän saattaa löytää sieltä suomenruotsalaisia tai suomenkarjalaisia juuria. Venäläinen tai germaaninen alkuperäkään ei ole kaukaa haettua. 

Suomessa on tänään arviolta yli miljoona suomenkarjalaista pakolaista tai heidän jälkeläisiään. On aika kohtuutonta, että me suhtaudumme kielteisesti nykypäivän pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin, jos olemme itsekin kerran olleet samassa tilanteessa.

Jos tarpeeksi kauas historiaan mennään, olemme kaikki maahanmuuttajia ja pakolaisia. Miksi muuten olisimme jääkauden jälkeen tänne tulleet?