Tarinoita Suomesta

Mikä ihmeen itsenäisyys?

Julkaistu US Puheenvuorossa 6.12.2011 17:09 Outi Hoikkala Kotimaa, itsenäisyyspäivä 7 kommenttia

 

Paavo Saariranta ehdottaa blogissaan että Itsenäisyyspäivä tulisi muuttaa Itsenäisyyden muistopäiväksi. Hetken asiaa mietittyäni totesin että ajatus on hyvä, mutta minä menisin vieläkin pidemmälle. Kalenterimme on täynnä pyhäpäiviä joilla ei ole nykyajassa mitään merkitystä. Ne ovat ehkä historiallisia etappeja, muistopäiviä, mutta aika on vääjäämättä ajanut niiden ohi. 

Saarirannan ehdotuksen mukaan joulukuun 6. päivä voisi olla muistopäivä ja minä ehdottaisin että itsenäisyyspäivän tilalle pyhäpäiväksi voisimme nimetä Eurooppaan liittymisen päivän, siis sen päivän jolloin Suomi liittyi osaksi Euroopan Unionia.

Tässä nykyisessä Itsenäisyyspäivän vietossa on myös piirteitä joita minun on vaikeaa ymmärtää. Viitataan sotaan ja Tuntematon Sotilas –elokuva on osa päivän traditiota. Suomi itsenäistyi kuitenkin jo joulukuussa 1917 ja sota käytiin 1939 – 44.

Se, mistä päivämäärästä itsenäisyys varsinaisesti alkoi, lienee merkityksetön. Senaatin päätös tehtiin 4. joulukuuta 1917, Lenin hyväksyi sen 31. joulukuuta ja ensimmäiset ulkovallat tunnustivat itsenäisyyden tammikuun 1918 alussa.

Sodassa 1939 – 44 Suomi toki puolusti itsenäisen maansa rajoja, mutta minulle kolmannen polven evakkona se merkitsi menetystä. Olen suomalainen, mutta esi-isäni tulivat tänne turvapaikanhakijan, pakolaisen tai maahanmuuttajan statuksella, jos asian nykykielelle kääntää. Kaik män eikä piisantkaa, jos asian karjalan murteelle kääntää, nimittäin vastassa oli vieras kulttuuri ja vieraat tavat. Vastaanotto Suomessa suomalaisille ei aina ollut kovin kummoinenkaan. Maamme on täynnä kirjoittamattomia tarinoita siitä miten suomalainen kohteli suomalaista pakolaista.

Suomeen tuli lähes puoli miljoonaa evakkoa, nyt meitä kolmannen polven koko- tai puolievakoita lienee jo runsas miljoona? Määrä ei korvaa laatua, mutta karjalaisuus elää edelleen vaik syvän märkänis.

Itsenäisyyspäivämme monet traditiot ovat vanhanaikaisia, sotivat myös monen suomalaisen itsenäisen ajattelijan taustaa ja identiteettiä vastaan. Minulle henkilökohtaisesti on samantekevää, minkälaisia sotilasparaateja järjestetään, kuka tanssii linnassa ja kenen kanssa ja kuka ylipäätään pitäisi kutsua linnaan ja saa tanssia ja saako tanssia. Mutta sydän sanoo, että asia ei ole ihan niin kuin juhlapuheissa on kirjoitettu ja mediassa annetaan ymmärtää.

Olemme nyt osa Eurooppaa, miksi siis juhlia itsenäisyyttä, joka nyt jo monien mielestä on kiistanalainen, eikä kaikkien mielestä kaikille sama, homot eivät saisi tanssia ja jonkun mielestä linnaan on kutsuttu vääriä vieraita. 

Mitä jos muuttaisimme Itsenäisyyspäivän pelkäksi muistopäiväksi, siirtyisimme nykyaikaan ja alkaisimme juhlia Eurooppaan liittymisen päivää. Jos suomalaisina emme voi olla tasavertaisia Suomessa, yrittäkäämme olla tasavertaisia eurooppalaisina Euroopassa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää, anyway ja hope so.