Elämme oikeusvaltiossa, jonka näin talonpoikaisjärjellä
ajatellen voisi yksinkertaisimmillaan ymmärtää niin että olemme kaikki
tasavertaisia lain edessä.
Sikakuvaajat tuomitaan, koska he ovat rikkoneet
yksityisyyden suojaa. Yksityisalueelle ei siis saa mennä kuvaamaan ilman alueen
omistajan lupaa. Asia on täysin ymmärrettävä, enhän itsekään halua että
kotirauhaani rikotaan.
Mutta yhteiskunnassamme on asioita, joita saa tehdä ilman
yksityisalueen omistajan lupaa. Osin tämä voidaan perustella
jokamiehenoikeudella, joten on siis niiltä osin lain mukaista ja ymmärrettävää,
mutta asia saa outoja piirteitä, jos ulkopuolisen yksityisalueella tekemät
havainnot voivat johtaa päätöksiin joissa yksityisalueen omistajalla ei ole
muuta kuin huomautusoikeus. Luonnonsuojelupäätökset voidaan tehdä näin.
Paikallisen luonnonsuojelualueen päätöksen perusteena on
pitkä luettelo lintulajeja joista suurimman osan olen nähnyt vain
lintukirjoissa. Luettelon on laatinut joku ulkopuolinen, joka on ilmeisesti
tarkkaillut aluetta ja luetteloinut havaitsemansa lintulajit. En tiedä kuka tai
mikä taho on kysymyksessä, mutta jonkun asiantuntevan tahon täytyy olla
kyseessä koska viranomaiselle tämä on riittänyt perusteeksi määritellä alue
arvokkaaksi lintuvesialueeksi.
Asia on vuosien varrella kiinnostanut minua niin paljon,
että olen investoinut huomattavan summan rahaa havainnointivälineisiin ja
kirjallisuuteen löytääkseni ja tunnistaakseni nämä arvokkaat ja harvinaiset
linnut joita täällä alueella vierailee ja pesii. Johtuuko kaluston laadusta tai
osaamattomuudestani, mutta olen havainnut vain murto-osan asiantuntijoiden
luettelemista lintulajeista.
Tarkkailen luontoa lähes päivittäin, joten olettaa voisi
että havaitsen suurimman osan täällä asuvista ja vierailevista linnuista.
Asiantuntija on todennäköisesti käynyt täällä vain satunnaisesti, joten minulla
on siis huomattavasti paremmat mahdollisuudet tehdä havaintoja. Jos en siis
ehkä tunnistaisikaan kaikkia lajeja, tulisi minun kuitenkin nähdä luetteloituun
lintulajistoon nähden suuri määrä erilaisia lintuja.
Sikalakuvaajat olivat rehellisiä ihmisiä, he nimittäin itse
ilmoittautuivat ja kertoivat kuvanneensa sikojen elinolosuhteita yksityisissä
sikaloissa. Sen sijaan se, joka havainnoi ja luetteloi luonnonsuojelupäätöksen
perusteeksi havaitut lintulajit ei ole ilmoittautunut eikä kertonut
yksityiskohtia havainnoistaan. Tuon salaperäisen tarkkailijan havainnot ovat
kuitenkin johtaneet siihen, että alue on määritelty luonnonsuojelualueeksi
arvokkaana lintuvesialueena. Sen sijaan sikalakuvaajien materiaali ei
nähdäkseni ole johtanut vielä mihinkään eläinten asemaa kohentaviin
toimenpiteisiin vaikka materiaali on ollut julkisesti kaikkien nähtävillä.
Tämän kokemuksen perusteella uskallan väittää että laki ei
ole sama kaikille. Yksityisalueen käyttöoikeutta voidaan rajoittaa ulkopuolisen
harrastelijan antaman lausunnon perusteella kuulematta alueen omistajia.
Harrastelijaa ei panna syytteeseen yksityisyyden suojan rikkomisesta tai
perättömästä lausunnosta, joka on ehkä johtanut viranomaista harhaan ja näin
ollen jopa perusteettomaan luonnonsuojelupäätökseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti