Kasvien oikeudet

Sikojen pelastajat viittaavat keinotekoisesti tuotetun lihan epäeettiseen tuotantotapaa unohtaen samalla kasvien älykkyyden, jota sitäkin ihminen viisaudessaan on tutkinut.

TV:n ruokaohjelmissa näppäräsormiset kokit silpovat eläviä kasviksia terävillä veitsillään. Tällaisia paloittelumurhaohjelmia näytetään parhaaseen katseluaikaan huomioimatta lainkaan minkälaisia eettisiä tai moraalisia ongelmia tästä syntyy. Katsoja viisaudessaan olettaa että kasveilla ei ole tuntoaistia tai tunteita, samalla kun tutkimus kuitenkin puhuu kasvien älykkyydestä, siitä miten pavunvarsi hapuilee ympäristöään valitessaan kasvureittinsä. 

Kasvissyöjät pitävät valintaansa jotenkin eettisesti parempana, heidän mielestään lihantuotanto on moraalitonta ja väärin. Kuka meistä pystyy todistamaan, ettei kasveilla ole tuntoaistia ja etteivät ne kärsi tehotuotannosta, elävältä silpomisesta ja syömisestä?

Sikoja ei teurasteta suorissa TV-lähetyksissä, se tapahtuu tarkoin säädellyissä puitteissa, suljetuissa tiloissa, kaukana heikkohermoisten katseilta. Jos ehkä ruokaohjelmissa valmistetaankin liharuokaa, on eläin aina valmiiksi tapettu ja liha paloiteltu.

Ihminen viisaudessaan tavoittelee gastronomisia nautintoja syömällä osterit elävinä, kasvikset raakoina ja tuoreina sekä valitsemalla tapetuista eläinten ruhoista ne itse parhaiksi kokemansa palat. Suuri osa ravinnoksi kelpaavista kasvinosista heitetään hukkaan. Eläinten ruhoista nekin osat joita pidämme epäpuhtaina solahtava kuin vahingossa makkaroihin ja muihin valmisruokiin. Viimeisten tietojen mukaan siinä sivussa myös salmonellaliha kelpaa mainiosti nykyeineksiin.

Gastronomian pitkä historia lienee saanut alkunsa alkuihmisen raakalaisista tavoista. Metsämies juo vieläkin vasta kuolleen eläimen lämmintä verta, se on alkukantainen riitti ja koetaan täysin hyväksyttäväksi.

Ajatelkaapa kananmunaa, sikiövaiheessa olevaa linnunpoikaa, jonka räiskäytämme kuorestaan kuumalle pannulle.  Miten julmaa ja brutaalia se onkaan. 

Ihminen oli ehkä alkujaan kasvissyöjä kuten gorillat edelleen, mutta kehittyessään hänestä tuli peto. Hän tuskin olisi kehittynyt evoluutiossa tähän pisteeseen ilman runsasproteiinista ruokavaliotaan, joten älymme lahja lienee kehittynyt juuri tämän raakalaisen historiamme ansiosta. Pitäisikö meidän taantua lempeän gorillan tasolle?

Sika-aktivistit haluavat tappaa sian sukupuuttoon, samaan aikaan kun ympäristöviranomaiset ovat huolissaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä. Eikö myös sika ole osa luonnon monimuotoisuutta? Kukaan ei puhu kasvien oikeuksista, ei kiinnitä mitään huomiota niiden mahdolliseen kipuun ja kärsimykseen ennen kuin ehkä vasta ruuansulatusjärjestelmämme päästää ne lopullisesti tuskistaan.

Ainoa eettinen elämäntapa lienee nälkäkuolema. Miljoonat ihmiset kokevat sen vuosittain.