Ihminen on sitä mitä hän syö eli Onnellinen Lehmä

Sanotaan että ihminen on sitä mitä hän syö. Voiko ihminen tulla onnelliseksi jos hän syö onnellisen lehmän lihaa?

Olen siinä etuoikeutetussa asemassa että minulla on jo vuosien ajan ollut mahdollisuus seurata lehmien elämää kesälaitumella. Alkukesästä lihakarja tuodaan laiduntamaan ja syksyllä se viedään pois. Näiden kuukausien aikana vasikat kasvavat, niityn perinnemaisema paljastuu pitkästä heinikosta ja lehmät sosiaalisina eläiminä alkavat tulla tuttavallisiksi satunnaistakin ohikulkijaa kohtaan. 

Aidan takaa sinua seuraa rauhallinen, kiireetön lehmänkatse. Se on hiukan utelias, eikä missään tapauksessa ylimielinen tai tuomitseva, liikuitpa millä asialla tahansa. Lehmät ovat linssiluteita ja poseeraavat mielellään kameran edessä. Kuvat niistä eivät ylitä uutiskynnystä, sillä mitään dramaattista niissä ei ole. Ne ovat tavallisia kuvia maalaismaisemasta, nykyihmisen hektiseen elämään nähden vanhanaikaisia, kiireettömiä ja pysähtyneitä potretteja perheistä, äideistä ja lapsista.

Kesän aikana monet yksilöt tulevat tutuiksi. Korvamerkissä on numeron lisäksi nimi ja voit seurata yksittäisen vasikan kasvua ja kehitystä läpi kesän. 

Voi olla että tämä läheinen kokemus vaikuttaa minun henkilökohtaiseen mielipiteeseeni, mutta minulla on se käsitys että elämäntavastaan ja tulevasta kohtalostaan huolimatta nämä eläimet ovat aidosti onnellisia.

Syksyllä eräänä päivänä karja kerätään laitumelta ja kuljetetaan pois. Osa jatkaa elämää, mutta osa päätyy teurastamolle.  Se on kieltämättä hiukan haikeaa aikaa, mutta näinä ilmastonmuutoksen aikoina ainoa varma kesän päättymisen merkki. 

Syksyllä lähikaupan lihatiskiin ilmestyy tuoretta terveen näköistä naudanlihaa. Pakkausten katseleminen saa minut mietteliääksi, mutta luulen tietäväni että hän eli onnellisen elämän. Katson suoranaiseksi velvollisuudekseni tehdä tästä lihasta mahdollisimman hyvää ruokaa ja nauttia siitä kiireettömästi hyvässä seurassa.  

Tällaisen hyvän aterian jälkeen ainoa oikea tapa kunnioittaa lehmän muistoa on olla onnellinen ja ystävällinen muita ihmisiä kohtaan. Elää rauhallisesti ja kiireettömästi. Olla ehkä hiukan utelias, mutta ei missään tapauksessa ylimielinen tai tuomitseva, olivatpa muut millä asialla tahansa.

Sen pituinen se.