Olemme nyt tehneet inventaaria Hemmonpäivän taistelun jälkeisestä tilanteesta. Moni perhe on menettänyt kotinsa, mutta yksi ehjä rastaanpesä sentään vielä löytyy pihapiiristä. Hemmon kotipesä oli niin sanotussa Paratiisin joulukuusessa ja se koti on nyt hiljainen. Läheisestä lehmuksesta on hävitetty niin peipon kuin rastaan pesät. Molemmissa oli todennäköisesti vasta munat ja haudonta käynnissä.
Peipot rakensivat pesäänsä useita päiviä. Kahtena päivänä näin ne itse puuhissaan. Peippo käyttää pesänrakennukseen savea ja sitä haettiin matkan takaa rannasta. Lentoväli oli kohtuullisen pitkä verrattuna esimerkiksi tiaiseen, joka nyhtää kuivaa heinää ja sammalta lähiympäristöstä. Peipot ehtivät saada pesänsä valmiiksi, munia ja aloittaa hautomisen ennen kuin naakkaterroristit iskivät. Pesä oli samassa puussa kuin hävitetty rastaanpesä, joten samalla iskulla terroristiryhmä tuhosi molemmat.
Rastaan pesä on huterompi ja oletan että sen rakentamiseen ei mene niin paljon aikaa kuin peipon pesään menee. Rastaat todennäköisesti siirtyivät toiseen paikkaan ja aloittivat alusta. Kovin kaukana ne tuskin ovat sillä rastailla on tapana rakentaa pesänsä lähekkäin. Peipoista ei ole tietoakaan, minne he joutuivat lähtemään ja rakentavatko pesää nyt.
Mutta yksi rastaan pesä on edelleen jäljellä ja sinne viedään ruokaa tasaiseen tahtiin. Seurasin tilannetta ja aikuisten käytöstä pesällä. Ensin emo antaa ruuan, sitten siivoaa pesän ja jää vielä hetkeksi kommunikoimaan poikasten kanssa.
Näin siis minunkin tulee toimia Hemmon kanssa. Ruokaa, siivousta ja muutama sananen. Hemmo on sosiaalinen, hän kuuntelee vaikka noin teini-iässä nyt onkin. Hän kommunikoi muutenkin kuin huutamalla: RUOKAA, NÄLKÄ!
Kun tuon vielä ehjän kodin poikaset lähtevät lentoon on siinä Hemmon tilaisuus soluttautua omiensa joukkoon. Jos vieras emo ei ehkä ruokikaan häntä saa hän naapurin vesseleistä seuraa ja pääsee mukaan parveen. Metsässä on muitakin rastaita, joten ne todennäköisesti lähtevät kaikki yhdessä muuttomatkalle kun sen aika on.
Piha ja puutarha on kuitenkin vaarallinen paikka. Vasta leikatulla nurmella partioi nyt ahkerasti naakkoja. Ne ovat tarkkasilmäisiä ja älykkäitä, niiden katseilta on vaikeaa välttyä. Alkukesästä ne kiertävä hiljaa puusta puuhun. Kulkevat mahdollisen pesäpuun läpi oksa oksalta ja hyökkäävät kun munat on munittu. Ensin ne ryöstävät vain munia, mutta sitten kun niiden omat poikaset ovat riittävän suuria ne antavat ryöstettävien pesien poikasten kuoriutua ja vievät pikkulintujen poikaset omille poikasilleen ruuaksi. Näin ne takaavat omien jälkeläistensä proteiinin saannin.
Ja naakka on rauhoitettu lintu. Moni muu pihapiirin linnuista ei ole. Terrorismi luonnossa on siis laillista ja sallittua. Viherpipertäjät vannovat laillisen terrorin nimeen ja minuakin on kehotettu vaan ”nauttimaan luonnonsuojelualueen kauniista luonnosta epäkohdista huolimatta”. Miten minä voisin nauttia kun kerään hävitetyistä kodeista pudonneita eläviä ja kuolleita poikasia, munankuoria ja kauniiden ahkeralla työllä rakennettujen kotien jäänteitä?
Väitetään että nykyaikaisen luonnonsuojelun alkukoti on Hitlerin Saksassa. Alan uskoa siihen päivä päivältä enemmän. Siellähän ne jalopuutkin istutettiin hakaristin muotoiseen muodostelmaan.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti