Oma huone

Hemmo sai tänään oman huoneen. Virginia Woolfin tarinoita muistellen ajattelin että se on teinille hyvä ratkaisu, omaa tilaa ja vapautta kasvaa ja kehittyä. Ja mitäpä ihminen ei tekisi pienen linnun hyväksi! 

Huone sisustettiin Hemmon tarpeita silmällä pitäen, kalusteet peiteltiin ilmaisjakelulehdillä – niillekin löytyi käyttöä, turhat ja vaaralliset tavarat vietiin pois, vain oma pesälaatikko ja ruokapaikka jäi. Lattialle ja kalusteiden päälle laitettiin kuvauspoteroiden peitteet, nehän saavat lintukuvauksessa vain lisäarvoa autenttisesta materiaalista jota niille mahdollisesti kertyy. Myös keinoemon maastokuvioinen makuupussi on huoneessa, sillä se on Hemmon uusin rakkaudenkohde. Lisäksi se on helposti puhdistettavaa ja pestävää materiaalia, joten mahdolliset tahrat eivät tuota ongelmaa. Kattoon kiinnitettiin vielä keinuva trapetsi ja krokettimailojen varsista pujotettiin istuinpuut hevosenlänkiin ja kynttiläkruunuun.

Pesälaatikkoa ei nyt enää peitetä yöksi, joten Hemmo saa vapaasti nukkua joko laatikossa tai muulla valitsemallaan paikalla. Ruokailu on taas kertaluokkaa haastavampaa. Eilen Hemmo jo söi koko päivän pikku nokallaan itsenäisesti ilman emon apua, emo vaan laittoi aina sopivan määrän matoja tarjottimelle. Nyt tarjotin on syvempi ja lierot luikertelevat mullan ja syötäväksi kelpaamattomien kukkien ja juurien joukossa. Hemmo joutuu nyt tekemään valintoja ja vetämään lieron esiin mullasta. Täytyy sanoa että olen hänestä ylpeä, hän toimii jo kuin aikuinen lintu mutta toimitus on hidas ja vaatii paljon keskittymistä. Tarmoa ja yrittämisen halua hänestä kuitenkin löytyy, tänään hän söi suuren pikkusormeni paksuisen  lieron. Se toki oli niin iso että nieleminen tuotti vaikeuksia, mutta liero meni kurkusta alas eikä sitä sen koommin ole nähty.

Hemmo lentää jo monen metrin pituisia matkoja. Aamulla hän lensi ja laskeutui ihan kelvollisesti niin kameran jalustalle kuin puukorin kahvalle. Ikkunalle, verhopuun päällekin hän pääsi omin neuvoin. Iltapäivällä hän oli jo oman huoneensa hattuhyllyllä, joten myös nostetta riittää jo. Niin ja aamulla ensimmäisenä hän lensi pesälaatikosta keinoemon olkapäälle, se oli hänen aamutervehdyksensä tänään. 

Nyt kun Hemmolla on oma huone eteisessä teimme myös kutsukokeen. Minä istuin keittiössä ja kutsuin Hemmoa. Heti ensimmäisellä kutsulla hän vastasi ja kolmannella hän lensi keittiön lattialle. Kaikki toimii nyt kuin elokuvissa, mutta valitettavasti on muistettava että elokuvissakaan ei aina ole onnellista loppua. On naapurin Oscar joka vierailee täällä usein, on suuri parvi naakkoja joilla on pahat mielessään ja tietysti viimeisimpänä se, että jos Hemmo leimautuu liikaa, muuttaako hän syksyllä. Hemmo ei pärjää näin pohjoisissa olosuhteissa talven yli. Olenkin jo ajatellut että muutan sitten hänen kanssaan talveksi etelään, minähän pärjään lämpimissäkin olosuhteissa. 

Kun kesä tästä etenee ja tilanne selkenee alamme ehkä katsella sopivia talvehtimiskohteita yhdessä. Afrikassahan rastaat talvehtivat, joten eiköhän sen kokoiselta mantereelta löydy meille kahdelle sopiva kohde.

.