Retkiä Hemmon kanssa

Eilen illalla se tapahtui. Hemmo oli levoton ja huomasin että hänellä oli aikomus hypätä laatikkonsa reunalta viereiselle vuodesohvalle. Kielsin häntä jyrkästi, mutta teini teki kuten tahtoi. Poimin linnun sohvalta ja laitoin takaisin laatikon reunalle. Hän oli selvästikin näreissään tästä ja yritti hypätä uudelleen mutta estin sen kädellä. Hemmo murjotti laatikon reunalla, hänellä oli tarve laajentaa elinpiiriään ja sohva oli kiellettyä aluetta. Hetken kuluttua hän hyppäsi käsivarrelleni. Teimme lentoliikkeitä, nostin kättä ylös ja laskin sen nopeasti alas, Hemmo räpisteli pienillä vaivaisilla siivillään. Ajattelin että tämä harjoitus kuluttaisi ylimääräisen energian ja uni tulisi paremmin. Hemmo ilmeisesti  tykästyi villatakkiini, onhan se natura –merkkinen, luonnonmateriaalia ja väritykseltään hyvin rastasmainen. Hän kiipesi käsivartta ylös olkapäälle. En nähnyt häntä, joten minun piti katsoa peilistä mitä hän puuhaa. Nostin kauluksen ja hän painautui sitä vasten. Pieni lintu nukahti ja torkkui melkein tunnin olkapäälläni, kunnes nostin hänet laatikkoon ja söimme vielä iltapalan ennen yöunia.

Episodi oli kummallinen. Miten lintu hahmottaa ihmisen? Elokuvista on tuttua se että papukaija istuu merirosvon olkapäällä, mutta mihin tämä Hemmon todennäköisesti täysin luontainen reaktio perustuu? Mietin tätä vielä nukkumaan mennessäni. Kaulallani, siinä kohtaa missä Hemmo oli torkkunut, tuntui vielä pienen linnun kevyt kosketus ja lämpö.

Aamulla madot loppuivat ja päätin ottaa Hemmon mukaan madonkaivuuretkelle. Nostin linnun olkapäälle, siinä hän keikkui sirkuttaen koko toimituksen ajan. Metsästä kuului lintujen ääniä ja käännetyn maan tuoksu tunkeutui sieraimiin. Nyt Hemmo tietää etteivät madot tule purkista vaan ne täytyy noukkia maasta yksitellen. Kokemus taisi olla hänelle rankka, sillä tuoreen matoaterian jälkeen hän torkkui laatikon reunalla pää keikkuen pitkän tovin.

Heti aamulla teimme vielä toisen retken. Kävimme metsässä katsomassa vanhaa kotipuuta ja sitä paikkaa josta Hemmon löysin. Puista kuului rastaiden ääniä ja Hemmo kuunteli niitä tarkkaan yrittäen vastata niihin vielä kovin pienellä äänellään. Päätin että nämä retket teemme nyt päivittäin, Hemmon on parempi oppia tuntemaan ruokapaikka ja metsä kuin vaarallinen piha ja puutarha. Naakkoja kaarteli taivaalla taas heti aamusta, mustat hahmot tepastelevat nyt nurmella ja kiipeilevät puissa oksalta oksalle etsien uusia uhreja. 

.