Aamulla meidät herätti kyyhkynen. Se oli tullut aivan makuuhuoneen ikkunan taa pähkinäpensaaseen. Hemmo heräsi vasta siihen kun huusin häntä. Hemmo vastaa kaikenlaisiin ääniin, tulivat ne sitten ihmisen suusta, tietokoneelta tai CD-soittimesta. Tänään olemmekin kuunnelleet linnunlauluja lintukuva-sivustolta ja CD:tä joka eilen tuli postissa. Kaikki äänet kiinnostavat ja musiikkia kuunnellessaan Hemmo kääntelee päätään ja keskittyy hiljaa tunnistamaan kaikki sävyt.
Aamuretken jälkeen teimme yhteisen kuvausretken. Nyt Hemmon tasapaino on jo niin hyvä että hän pysyy olkapäällä keikkumatta ja minä voin vapaasti kantaa niin kameraa kuin jalustaa. Ensin kävimme paikalla jossa eilen näin oudon punaisen linnun. Tämä punavarpunen jäi eilen lajilleen tunnistamalla ja tänään sitä ei näkynyt joten havainto jää tekemättä. Oletetussa kuusitiaisen pesäkolossakaan ei tänään näkynyt liikettä joten pesintä jäi varmistamatta. Keltavästäräkkejäkään ei enää tänään näy joten ne jäivät kuvaamatta. Paikalle pyrähti sentään joku, mikä lie sieppo, mutta lajitunnistus jää nyt tekemättä muista kiireistä johtuen.
Rastaista teimme useita havaintoja. Ensinnäkin naapuripesässä näyttää olevan ainakin kolme noin viikon Hemmoa nuorempaa nälkäistä vesseliä. Emo kantaa ruokaa kiireellä ja siivoa poikasten jätöksiä. Nämä kaverit eivät lähde lentoon vielä viikkoon jos vertaan niiden kokoa Hemmoon. Hemmo oli suurin piirtein noiden poikasten kokoinen kun adoptoin hänet ja hän ei vielä lennä, joten tuskin nuokaan kaverit sen nopeammin kehittyvät. Toki Hemmo on huomattavan tukeva ikäisekseen. Ravinnon saatavuus ja määrä näin adoptiokodissa on varmasti suurempi kuin jos joutuisi jakamaan saaliin kotipesässä sisarusten kesken. Dieettikään ei tuottanut tulosta sillä Hemmolla on taas koko ajan nälkä.
Metsänpohjasta kuului kahinaa ja hiukan Hemmoa vanhempi rastaanpoikanen näyttää lymyilevät heinikossa. Se lentää jo muutaman metrin kerrallaan ja kiipesi asiantuntevasti, toki hiukan horjuen, keväällä metsätyön jäänteistä kasattuun risukasaan. Tästä poikasesta ja sen mahdollisista sisaruksista voisi tulla Hemmolle kavereita kunhan hänet ensin saadaan lentoon. Jos tämä ei onnistu niin seuraava mahdollisuus on kun naapuripesän vesselit varttuvat siihen mittaan että tipahtavat pesästään alas. Rastaathan lähtiessään pesästä ovat kovin huonoja lentämään. Ne sanalla sanoen putoavat maahan.
Nyt kuuntelemme harmaasiepon laulua ja Hemmo visertää omia säkeitään väliin. Jo puolen tunnin harjoitus on kirkastanut hänen ääntää huomattavasti. Iltapäivän metsäretkellä hänen äänensä takuulla kuullaan.
Täytyy olla tarkka siitä mitä kirjoittaa, sillä olkapäälläni istuu äänekäs teini ja repii tukasta heti jos teen jotain väärin.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti