Inhorealistinen bloggaaja vastaan superbakteeri

Helmikuussa kirjoitin mitä kirjoitin. Lähetin jutun kahteen lehteen. Olin jo päätynyt siihen tulokseen ettei juttua koskaan julkaista. Tänään sähköpostiini kilahti viesti. Åbo Akademin tutkija oli kommentoinut samaista kirjoitusta blogissani, hän oli lukenut jutun päivän Turun Sanomista.  

Kului pitkät yli kaksi kuukautta ennen kuin juttu pääsi painettuun sanaan, joten voisiko tästä olettaa että asia ei ole helppo ja yksinkertainen edes medialle? Uudessa Suomessa olen saanut sivuta aihetta vapaasti ja monta kertaa, joten jos joku väittää minulle että Uusi Suomi rajoittaa sananvapautta hän ei saa minulta kannatusta. 

Palatakseni aiheeseen, Åbo Akademin tutkija vaikutti kommentissaan hiukan närkästyneeltä, sillä olinhan ilkeään tyyliini ihmetellyt miksi tutkimusmatka tehtiin Lappeenrannan Haapajärvelle, siis mentiin merta edemmäs kalaan. Olen nöyrimmästi pahoillani että juttuni ehkä tältä osin oli tutkijoiden valintaa leimaavaa, mutta en tiennyt mikä Haapajärven tilanne todellisuudessa on. Osoitankin nyt sormeni ympäristöviranomaisia kohtaan, Lappeenrannan Haapajärven Rakkolanjoki on luokiteltu ympäristöviranomaisten toimesta viemäriksi juuri puhdistetun jätevesimäärän takia. Lappeenrannassa siis näin, mutta Varsinais-Suomessa puhdistetun jäteveden laskuputken pää on sijoitettu osoittamaan Natura- ja luonnonsuojelualueen vesistöä eikä paikallinen ympäristöviranomainen ole siitä moksiskaan. Varsinais-Suomen ympäristöviranomaiset sen sijaan tekevät hoito- ja käyttösuunnitelmaa tälle Euroopan mittakaavassa merkittävälle lintuvesialueelle eikä tiedossani ole että vesistön vedenlaadun ja ekosysteemin tutkimukseen olisi varattu euroakaan. 

Mielessäni liikkuu jo ajatuksia miten tutkimushanke voitaisiin rahoittaa. Edellisessä aihetta sivuavassa kirjoituksessanihan ylistin yksityisten lahjoittajien ja säätiöiden rahoittaman Greenpeacen toimintaa verrattuna virkamiesten toimiin. Eli mitä jos ja niin edelleen. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä mitä tällainen tutkimus voisi tulla maksamaan, mutta minulla on muutamia ideoita miten jonkin sortin tutkimusmäärärahat voisi saada kasaan ilman verovaroja ja pitkiä ja monimutkaisia EU-rahoituskuvioita. Mielessäni kytee jo ajatus rajat ylittävästä kansalaisaktiivisuudesta, yhteisön joukkovoiman osoituksesta, joka ei ole pelkkä anarkistinen mielenosoitus vaan suoraa väkivallatonta toimintaa yhteisen edun nimissä. 

  

Tuosta alkuperäisestä kirjoituksestani on siis jo yli kaksi kuukautta. Aikaa kuluu eikä mitään konkreettista näillä näkymin tulla saamaan aikaan ilman että joku tekee jotain. Tiede tekee koko ajan väsymätöntä työtään. Tänään uutisoitiin supersalmonella bakteerin löytymisestä.

Kun tiedämme että kemikaalijäämät muuttavat ekosysteemin bakteerikantaa lienee talonpoikasjärjellä oletettavaa että nämä superbakteerit saavat jalansijaa niiltä bakteerikannoilta jotka kemikaalijäämät eliminoivat. Tai sitten bakteerit kehittyvät vastustuskykyisiksi kemikaaleille. 

Kun tyylilajikseni on nyt jo muodostunut tämä inhorealistinen provokaatio, voinee lukija antaa anteeksi sen että maalaan paholaisia sinnekin missä seiniä ei ole (vrt. sanonta maalailla piruja seinille). Ekosysteemissämme ei ole seiniä, kun ravintoketjuun tulee puuttuva lenkki sen korvaa joku muu. Pienen mitättömän salmonellabakteerin, jolle ihmisen keho on siedätyshoidettu vastustuskykyiseksi, korvaa tappava superbakteeri. Eikö olekin johdonmukaista ja ymmärrettävää? 

Siinä missä inhorealistinen bloggaaja väsyy maalailemaan paholaisia joka paikkaan, jatkaa ekosysteemi jatkuvaa evoluutiotaan, johon ihminen on nyt lirauttanut osan kemiallista tietotaitoaan sitä kiihdyttämään itse määrittelemättömään suuntaansa. 

Fringilla montifringilla

Toukomettisiä, mestarilaulajia ja kulkureita

Yöpakkasista ja räntäsateesta huolimatta on tällä viikolla alkanut tapahtua. Sunnuntaina alkoi metsästä kuulua tuttu mestarilaulajan ääni. Minua himotti saada tähtönen kuviin ja niinpä raahasin kameraa ja jalustaa pitkin metsän reunaa. Ääni kuului korkealta kuusen latvasta mutta solisti ei suostunut näyttäytymään. Ääni eteni kuusesta kuuseen metsän laidasta laitaan ja minä uskollisena fanina rämmin läpi risukkojen yrittäen tunkeutua mahdollisimman lähelle pientä idolia. Eräässä vaiheessa näin pienen, varjossa kovin mitättömän näköisen, solistin korkealla tiheässä kuusessa. Siinä kaikki hänen osaltaan.

Hautova toukomettinen.

Koska kohde oli pieni, ääni kirkas ja kuuluva, yritin saada katsekontaktin kameran objektiivin läpi. Haravoin kameralla metsää puu puulta kunnes yhtäkkiä silmiini osui patsasmainen näky. Toukomettinen istui pesässään totisena. Kuvassa se näytti suorastaan tärisevän. En tiedä oliko se peloissaan vai ottiko hautominen niin voimille että kaikki kuvat mettisestä näyttivät tärähtäneiltä. Näppäsin nopeasti muutaman kuvan ja peräännyin, olin syyllistymässä kotirauhan rikkomiseen ja tehnyt törkeää paparazzin työtä kiikaroimalla metsän uudisasukkaitten kotia. Jos joku kiikaroisin näin minua arkiaskareissani, vaatisin siitä ankaraa rangaistusta. 

Toukomettinen eli sepelkyyhky.

Toinen sepelkyyhkypariskunta tarkasti tänään viimevuotisen pesän perustuksia. On ihmeellistä, että vaikka talvimyrsky kaatoi monia yli satavuotiaita vielä terveitä puita, kyyhkysten viimevuotinen ihmisen silmissä hataranoloinen risupesä on vielä sijoillaan. Risupesän rakennusarkkitehtuurin täytyy edustaa todella intelligenttiä designia, materiaalien valintaa ja risujen sijoittelua jos pesä kestää vuodenaikojen vaihtelut, sateet ja myrskyt.  

Partioiva naakka.

Mestarisolistin metsästys paljasti monia mielenkiintoisia seikkoja, kuten mahdollinen rastaan pesänrakennus, peippojen reviirit, kanahaukan ruokasali, supikoiran uusi käymälä, muutama tiaisen pesintäpaikka ja tietysti naakkojen vartiotornit ja tulevan lähiruuan kartoituspuuhat. Naakat ovat jo aloittaneet systemaattisen työn taatakseen itselleen täydellisen onnistuneen pesinnän ja maksimaalisen poikastuoton. Jos olisin linnunpoikanen, haluaisin ehdottomasti olla naakka. Sillä on isän, äidin ja sisarusten lisäksi turvaverkkonaan myös talonmies, vartiomies ja läheiset sosiaaliset suhteet naapureihin. Lapsuusajan runsaan ja monipuolisen ruuan saanti on taattu lähiruokakaartin toimesta. Ruoka on aina tuoretta ja riittävän proteiinipitoista nopean kasvun ja kehityksen takaamiseksi. Naakkalasten kuolleisuus on metsän pienin, joten elämä on turvattua siitä hetkestä alkaen kun rikot munan kuoren. Ainoa luonnollinen vihollinen näyttäisi olevan haukka, mutta sen kynsiin joudut vasta aikuisena jos erkaannut parvesta ja jäät yksin. 

Arka kulkuri.

No, tänään sitten paikalle lennähtivät myös järripeipot. Jo aikaisemmin viikolla oli puun latvassa istunut oudon värinen lintu, joten olisiko tiedustelija tullut paikalle jo pari päivää ennen. Nämä kulkurit ovat vain läpikulkumatkalla, arkoina eivät suostu poseeraamaan, joten järripeipon kuvat jäävät tänäkin vuonna vain hatariksi aavistuksiksi kaukana puun oksalla.

Katamaraanikurki?

Ohikiitäviä ovat myös kurkiaurat. Kolme viikkoa sitten yli lentänyt ensimmäinen aura oli kymmenen kurjen kokoinen, tänään yli lentävien aurojen määrä on kymmenkertainen ja suurimmissa auroissa jo sata lintua. Rantaniityllä on jo parin viikon ajan tepastellut yksinäinen kurki, mutta olen ollut kuulevinani myös toisen ääneen. Onko kurkia kaksi vai kolme on arvoitus. Viimeistään syksyllä selviää onnistuuko pesintä tänä vuonna, nimittäin viime vuonna tulijoita ja lähtijöitä oli yhtä paljon, joten poikastuotto oli tasan nolla. Se että kurjet eivät lisääntyneet voi johtua monesta syystä. Poikanen tai poikaset ovat joutuneet petojen suuhun tai sitten se toinen pahempi vaihtoehto on että kurjetkaan eivät enää lisäänny täällä. Tälle olettamukselleni ei ole tieteellistä näyttöä, joten voidaan katsoa että kyseessä on pelkkä propaganda ja pelottelu luonnonsuojelualueen saastuneisuudella.

Puhdasta pilveä – yksityistämisen ideologia on sittenkin oikea?

How Clean is Your Cloud? kysyy Greenpeace raportissaan huhtikuussa 2012. En tiedä onko minussa jotain vialla, mutta pidän tavasta jolla riippumaton ja puolueeton järjestö avoimesti ja rehellisesti jakaa meille kuluttajille tietoa eri toimijoiden pilvipalveluiden hiilijalanjäljestä.

Tämä on luonnollista jatkoa Greenpeacen vuonna 2006 aloittamalle Guide to Greener Electronics rankingille, jossa arvioidaan elektroniikkavalmistajien ympäristöystävällisyyttä. En tiedä monenko yksittäisen kuluttajan ostopäätökseen tämä arvio on vaikuttanut, mutta toimijoiden väliseen keskinäiseen kilpailuun sillä lienee ollut jonkinmoinen vaikutus sillä sijoittuminen häntäpäähän ei ole hyvää mainosta yritykselle jonka arvoihin ympäristöystävällisyys tai kestävä kehitys on kirjattu joko suoraan tai välillisesti.

Greenpeace saa paljon julkisuutta erilaisilla aktivistitempauksillaan, mutta sen tekemästä tutkimustyöstä ja raporteista ei juuri mediassa hehkuteta. Järjestön toimintaan isketään helposti eräänlaisen ekoterrorismin leima vaikka aktivistitempausten taustalla on riippumaton, puolueeton järjestelmällisesti kerätty informaatio, joka omalla tavallaan niin velvoittaa kuin antaa oikeutuksen vastustaa niin Arktista öljynporausta kuin valaanpyyntiä Antarktiksen vesillä.

Kun vertaan järjestön toimintaa yhteiskuntamme viralliseen ympäristöpolitiikkaan ja toimenpiteisiin joita virkamieshallinnon toimesta tehdään, on ero kuin yöllä ja päivällä. Greenpeace saa rahoituksensa yksityisiltä lahjoittajilta ja säätiöiltä ollen näin täysin puolueeton ja riippumaton. Yhteiskunnan ympäristöhallintoa pyöritetään verovaroilla poliittisessa ohjauksessa ja rahavirrat kääntyvät aina kulloistenkin vallitsevien poliittisten voimasuhteiden ja intressien mukaan. Yhtenä viimeisimpänä esimerkkinä vuosille 2011 – 2013 ajoittuva Velho-hanke, jonka paikallisesta rahoituksesta on hävinnyt puolet viime lokakuun jälkeen eikä yhtään konkreettista toimenpidettä ole vielä tehty.

Kirjoitin ympäristöviranomaisten toimista ja hankkeesta viime lokakuussa blogissani otsikolla Virkamiesohjauksessa harrastelijapohjalta että: ” Hankeen esittelyssä mainitaan, että hankeen kohdealueet ovat joko arvokkaita lintuvesikohteita tai alueilla on arvokkaita luontotyyppejä. Hoito- ja käyttösuunnitelmien kunnianhimoisena tavoitteena on alueiden luontoarvojen turvaaminen.”

 

Kun nyt huhtikuussa 2012 olen ollut yhteydessä viranomaiseen ovat saamani vastaukset olleet ympäripyöreitä, kuten: ”… suunnitelmien laatiminen on aloitettu”, ” asukkaita ja muita intressitahoja on pyydetty mukaan suunnitelman laatimiseen”, ” asianosaiset voivat ja saavat osallistua suunnitteluun ja erilaisia ehdotuksia otetaan vastaan”, ” Suunnitteluryhmä on saatu perustetuksi”, ”asioita puidaan ja mietitään”, ” voidaan joutua ensisijaistamaan kohteet”, ” valintaperusteet vielä epäselvät”, ” tavoitteena on kokonaisvaltainen hoidon ja käytön raamitus” ja niin edelleen.  Ainoat konkreettiset asiat ovat ne että suunnitteluryhmä on kasattu, ensimmäinen kokous pidetty, seuraava kokous on syksyllä ja hankeen budjetista on leikkautunut pois puolet. 

Ei tarvitse olla kovin ansioitunut projektin hallinnan asiantuntija kun voi jo päätellä että EU-rahoitteinen verovaroilla toteutettava projekti, jonka aikatauluksi on määritelty vuodet 2011 – 2013 ja on huhtikuussa 2012 tässä vaiheessa, ei tule koskaan saavuttamaan tavoitettaan ”alueen luontoarvojen turvaaminen”. Varsinkin kun viranomainen itse on jo todennut että ”viime vuosina lintumäärät ovat vähentyneet”, joka siis tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että luontoarvoja on jo menetetty.

Sen sijaan, kun sain idean tähän blogikirjoitukseen, olin yhteydessä Greenpeaceen. Vastaukset tulivat nopeasti, niiden sisältö oli selkeä ja positiivinen. Sain jopa enemmän informaatiota kuin osasin pyytää, kuten markkinoinnissa on tapana ilmaista: asiakkaan toiveet ylitettiin.

Kun vertaan virkamiehen ja Greenpeace toimihenkilön antamia vastauksia on niissä vissi ero. Virkamiehen viestit ovat ympäripyöreitä ja mitään sanomattomia, ilman selkeää vastausta ne herättävät minussa enemmän kysymyksiä. Greenpeacen viestit ovat avoimia, selkeitä, positiivisia ja antavat enemmän vastauksia kuin olen esittänyt kysymyksiä. Alan ymmärtää yhteiskunnallisen hallinnon yksityistämispyrkimyksiä entistä enemmän jos ne johtavat tähän samaan lopputulokseen kuin mitä kokemukseni ympäristöhallinnon ja aktiivisen sitoutumattoman järjestön toimintatavoissa on.

Lopuksi haluan vielä jakaa Suomen Itämeren merenhoitosuunnitelman. Tämä dokumentti on esimerkki siitä miten virkamies voi tuottaa 101 sivua raporttia verovaroilla antamatta yhtään konkreettista oljenkortta hukkuvalle. Kun vertaa tätä Greenpeacen vapaaehtoisrahoitteiseen How Clean is Your Cloud –dokumenttiin on päätöksenteko helppoa ja selkeää – Haluan enemmän yksityisiä puolueettomia riippumattomia yksityisten lahjoittajien ja säätiöiden tukemia tahoja pitämään huolta maapallostamme ja sen tulevaisuudesta ja vähemmän EU-rahoitteisia verovaroin tuettuja virkamieshankkeita, joissa todetaan että haluamme turvata luontoarvot jotka on jo menetetty.  

Lukijalle tiedoksi että olen sitoutumaton, en ole Greenpeacen jäsen enkä aktiivi toimija. Olen tavallinen suomalainen veronmaksaja jonka vero-euroilla myös ympäristöviranomaisen palkat maksetaan.

Kevään kukkia

 

Harmaasta aamusta huolimatta

pääpiirteittäin

kevään kukat

kaikki lähes auki.

Esikkoa vielä odotellessa

en panisi pahasta

uusia tulokkaitakaan.

Kuuleminen merenhoitosuunnitelman ensimmäisestä osasta

Tällainen kannanotto lähti tänään Varsinais-Suomen ELY-keskukseen: 

Varsinais-Suomen ELY-keskus

Ympäristö- ja luonnonvarat

PL 523

20101 Turku

(kirjaamo.varsinais-suomi@ely-keskus.fi )

Kuuleminen merenhoitosuunnitelman ensimmäisestä osasta

Merenhoitosuunnitelmassa otetaan kantaa taajamien jätevesien osalta ainoastaan orgaaniseen aineeseen, fosforikuormitukseen ja typen määrään:

”Lähes kaikkien Suomen taajamien jätevedet käsitellään; parantunut puhdistustekniikka on vähentänyt erityisesti orgaanisen aineen ja fosforikuormituksen määrää 2000-luvun alun tasosta, mutta yhdyskunnat on edelleen merkittävä typen lähde.”

Varsinais-Suomen Salon kaupungin puhdistetut jätevedet lasketaan suoraan Halikonlahden Viurilanlahden Natura- ja luonnonsuojelualueiden vesistöön. Halikonlahden alueesta 628 hehtaaria on tätä suojelualuetta.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan puhdistettujen jätevesien hormoni- ja lääkeainejäämät vaikuttavat vesistön ekosysteemiin mm. nilviäisten lisääntymisjärjestelmään, kalojen aivoihin ja sammakkojen lisääntymiskykyyn. Myös Suomessa on todettu vesistöissä oletettua enemmän lääkeainejäämiä Lappeenrannan alueella kesällä 2011 tehdyssä Åbo Akademin ja Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa.

Halikonlahti on matalan ja veden vaihtuvuus on huono. Salon kaupungin jätevedet on laskettu vesistöön aina joko saostusaltaiden kautta tai suoraan. Salon kaupungin väestömäärän, ikärakenteen ja sosiaalisen tilanteen huomioiden on täällä oletettavasti laskettu huomattavia määriä estrogeeni- ja mielialalääkejäämiä suojellun vesialueen vesistöön vuosikymmenien ajan. Tiedossani ei ole tai julkisuudessa ei ole kerrottu onko veden hormoni- ja lääkeainepitoisuuksia mitattu, mitä kemikaalijäämiä pohjasedimenttikerrostumissa mahdollisesti on ja onko ekosysteemin muutoksesta systemaattista seurantaa.

Merenhoitosuunnitelmassa tulee ottaa huomioon myös puhdistettujen jätevesien hormoni- ja lääkeainejäämien vaikutus rannikkovesistöjen ekosysteemiin. Erityisen tärkeää tämä on niillä alueilla joilla puhdistetut jätevedet lasketaan suoraan Natura- tai luonnonsuojelualueiden vesistöön.

Näkemykseni mukaan Salon kaupungin Halikonlahden Viurilanlahden Natura- ja luonnonsuojelualueiden vesistö on mitä parhain koelaboratorio tutkia jäämien vaikutusta ekosysteemiin. Täältä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää laajempien kokonaisuuksien ekosysteemin muutoksen ennakointiin ja koko Itämeren merenhoitosuunnitelman ennusteiden tekemisessä siinä tapauksessa että hormoni- ja lääkeainejäämiä ei tulla poistamaan jätevesistä tulevaisuudessa.

Salossa 16. huhtikuuta 2012

Outi Hoikkala   

http://homonatura.blogspot.com/

Lanius excubitor

Miten kadotimme sammakkoprinssin

Kirjoitin 14. elokuuta 2011 blogissani: ”Luonnonsuojelu on ihmeellinen asia. Sen periaatteet ja toimenpiteet hämmästyttävät minua lähes päivittäin. Toisaalta tuollainen kehittyvä rämealue on myös kiehtova koelaboratorio, ehkä siellä syntyy kokonaan uusi meille tuntematon lajikirjo ja saan olla ensimmäisten joukossa sitä todistamassa.” Tänään näyttää mitä todennäköisimmältä että meidän sukupolvemme kyseenalainen tehtävä on olla todistamassa alkanut merkittävä ekosysteemin muutos, luonnon monimuotoisuuden ja niin kasvien kuin eläinten lajikirjon köyhtyminen.

Koska ihminen on osa luontoa, koskee tämä muutos myös ihmistä, kyseessä ei ole pelkkä ympäristön esteettinen vaikutelma. Myös ihmisen elinmahdollisuudet ja ennen kaikkea kyky lisääntyä heikkenee, ihminen kun on osa ravintoketjua siinä missä kaikki muutkin eläimet.

Amerikkalaisten ja saksalaisten tutkijankammioiden ovet alkavat jo avautua ja karu totuus ympäristön tilasta paljastua. Hukkajukka kirjoitti jo marraskuussa 2010 blogissaan otsikolla Homo sapiens in memoriam: ”Sammakoissa on todettu kaksineuvoisuuden lisääntymistä, kivesten paikalle kasvaa munasarjat ja niiden sukupuolikäyttäytyminen muuttuu. Jo kolmannes näille myrkyille altistuneista sammakoista on kyvyttömiä lisääntymään kolmannessa sukupolvessa.” Saksalainen tutkimus osoittaa samaa. Kun muistelen koska viimeksi näin sammakon luonnonsuojelulla vesialueella en muista nähneeni niitä enää vuosiin. Oletan kuitenkin että rantaniitty ja matala ruovikkoalue ovat mitä parhain luontainen elinympäristö juuri sammakolle. Ovatko kaupungin puhdistettujen jätevesien hormonijäämät syynä sammakoiden katoamiseen? Sammakko ei ole ehkä suoraan ihmiselle elintärkeä, mutta puuttuva sammakko on puuttuva lenkki ekosysteemissä ja ravintoketjussa jonka osa ihminenkin on. Hukkajukka esittää blogissaan myös kysymyksen: ”Mistä tiedämme, että nykyaikana yleistynyt homous, syntyminen väärään sukupuoleen, sukupuoli-identiteetin heikkeneminen, kaksineuvoisuus (molempien sukupuolten piirteitä) eli androgyynisyys eivät ole seurausta lisääntyneestä altistuksesta ympäristömyrkyille?” Mielestäni kysymys on erittäin hyvä ja aiheellinen.

Myös Jaakko Halmetoja on lähestynyt asiaa blogissaan jo toukokuussa 2010 todeten että: ”Lisääntynyt estrogeenin määrä tekee miehistä vähemmän maskuliinisia (ilmiö on mielestäni selkeästi havaittavissa yhteiskunnassamme). Testosteronitasomme ovat myös laskeneet n. 20% viimeisen sukupolven aikana ja samaan aikaan siittiöiden määrä sekä laatu heikkenee jopa nopeammalla vauhdilla. Suuntaviittaa antaa mm. Kiinassa 2001 tehty tutkimus, jossa 85% yliopisto-opiskelijoista todettiin steriileiksi.” Tämä antanee ajattelemisen aihetta niin väestöräjähdyksestä huolestuneille kuin homofobiaa poteville. US blogissakin saarnamiehet väittävät kivenkovaa että homous on valinta, tavallaan se onkin, siis nykyaikainen luonnonvalinta johon syntynyt lapsi ei itse voi vaikuttaa. 

Suomalaisesta tutkimuksestakin löytyy jo merkkejä, mutta mitään radikaaleja löydöksiä ei ole pulpahtanut julkisuuteen. Kaloista on löydetty tiedettyä enemmän lääkeainejäämiä, mutta siihen julkitulleet tiedot sitten päätyvätkin. Helmikuussa kirjoitin viimeisimmän blogimerkintäni aiheesta ja lähetin sen myös kahteen lehteen joista kummassakaan juttua ei jostain syystä julkaistu. Olin yhteydessä kansanedustajaani mutta hänelläkään ei ole kontakteja joiden kautta saattaa ehdotukseni tämän kiehtovan koelaboratorioni vedenlaadun tutkimuksesta täytäntöön. Jokin tässä jutussa mättää.

Ympäristöviranomaiset ovat VELHO –projektin yhteydessä aktiivisesti päivittäneet sivustojaan ja toteavatkin jo Viurilanlahden Natura-alueen osalta, johon minunkin vaatimaton koelaboratorioni sijoittuu, että: ”Viime vuosina lintumäärät altailla ovat vähentyneet, ja vuonna 2010 yhdellä altaalla tehtiin kokeiluna hoitokalastusta linnuston ravintotilanteen parantamiseksi.” Lintujen määrä on todellakin vähentynyt, mutta sitä en ymmärrä miten roskakalastus parantaa esimerkiksi kaloja ravinnokseen käyttävien lintujen ravintotilannetta? Havaintojeni mukaan pesivillä vesilinnuilla on entistä vähemmän poikasia, pesintä ei aina onnistu lainkaan ja heinäsorsakoiraat uiskentelevat pareittain, näyttää siltä että niitä eivät naaraat juuri kiinnosta…

Lienee aika kirjoittaa lapsuudesta tutut sadut uudelleen. Tulevien sukupolvien saduissa kun ei ole enää sammakoita joita suutelemalla prinsessa saa prinssinsä.   

.

Klapi ei ole sama kaikille kaikkialla?

Vanha koirankoppi

Asun maalla, minulla ei ole koiraa, joten täytin vanhan koirankoppini klapeilla. Taustaa tapahtumaketjulle sen verran, että talvimyrsky kaatoi puita enemmän kuin puuvaja vetää. Halonhakkuun yhteydessä tarkkailen ympäristöäni ja hyysään heitteelle jätettyjä eläimiä. En vapaasta tahdostani vaan velvollisuudentunnosta sillä eläin näyttää kiintyneen minuun ja osoittaa selvää sosiaalisuuden tarvetta.

Asiasta kolmanteen olen nyt täysin varma siitä että maalla ja kaupungissa eivät päde samat säännöt, nimittäin kun kaupunkilainen muuttaa maalle hän luulee elävänsä pellossa. En tarkoita nyt itseäni vaan näitä 2000-luvun uusmaalaisia. 

Viikkojen ajan pyöri pihapiirissäni outo kissa. Kun kissa näytti kotiutuvan paikalle aloin kysellä naapureilta onko heillä kenties uusi kissa? Ei ollut, samainen outo kissa oli vieraillut myös naapurissa. Kissat alkoivat tapella reviireistään ja otimme asiaksemme ottaa yhteyttä eläinsuojeluvalvojaan. Kissa houkuteltiin häkkiin ja vietiin pois.

Tänään naapuri soitti, hän oli nähnyt kissan tassuttelevan tännepäin ja tunnin päästä se istui pihamaallani. Kissa oli hoitolassa rokotettu ja leikattu yhteiskunnan piikkiin. Yhteiskunnan piikkiin menivät myös matkakorvaukset kun kissa toimitettiin häkkeineen päivineen löytöeläinkotiin. Kuka maksoi viulut, on minulle arvoitus, mutta ilmaista se ei liene ollut.

Kuulin että paikkakunnalle on muuttamassa uusi perhe. Tontti on jo ostettu ja rakennustyöt käynnissä. Uudisasukkaat ovat kuulemma retostelleet että toivat jo tontille kaksi kissaa valmiiksi. Täytyypä polkaista auto käyntiin ja ajella vilkaisemaan onko perustus jo valettu ja minkälainen valmistalo perustuksille lasketaan.

Olen jo alkanut miettiä, että jos jossain vaiheessa innostun ostamaan asunnon kaupungista, niin minkälaisen eläintarhan vien kauppakirjankirjoitustilaisuudessa paikanpäälle. Vienkö sekarotuisen kennelin, troikan hevosia vai navetallisen lehmiä? Taidan sittenkin tyytyä viemään ensin vain kuusi munivaa maatiaiskanaa ja pari kukkoa. Ensimmäisessä muuttokuormassa menee tuore tunkio kukoille tepasteltavaksi.

Lintuhaaska

Kun kaupunkilainen muuttaa maalle hän luulee että täällä eletään kuin pellossa. Maalaisille irvaillaan kaupungissa, joten lienee ihan oikeutettua että maalainen käyttäytyy kaupunkiin muuttaessaan samoin kuin kaupunkilainen maalle muuttaessaan. Onhan laki sama kaikille ja kaikkialla, vai onko? 

Koska tässä hauskassa tarinassani näyttäisi olevan piirteitä eläimen heitteelle jätöstä, lienee paikallaan ottaa yhteyttä viranomaisiin ja selvittää tapaus läpikotaisin. Minun lienee sekin tehtävä tässä samalla kun yritän kesyttää villiintynyttä vierasta kissaa joka syö lintuhaaskalle tarkoitetut kirjolohet.

Olenko veljeni vartija? En, minua vit***aa. 

Aegithalos caudatus