torstai 8. syyskuuta 2011

Pikku-Tinca

Tänään oli syöttiverkkoon tarttunut pieni Tinca tinca. Kala, jota suomalainen ei välttämättä edes tunnista, mutta joka muualla on hyvinkin arvostettu ruokakala. Tinca oli pieni, tuskin viiden sentin mittainen poikanen. Muut syöttiverkon kalat joutavat supikoiralle ruuaksi, mutta Tinca pelastuu. 

Tinca tinca oli siis kovin pieni. Aikuisena se on iso ja pullea ruokaisa kala. Nappasin Tincan varovasti irti syöttiverkosta. Se oli kuitenkin kärsinyt tiukkojen verkonsilmien puristuksissa, joten en uskonut sen selviytyvät. Nakkasin sen muiden kalojen joukkoon ja raahasin saaliin lajitteluun. Pikku Tinca sai erityiskäsittelyn. Valitsin sen varovasti muun saaliin joukosta, laitoin veteen, valokuvasin kalansaaliskirjastoon ja sitten vielä kokeilin, josko kala jäisi henkiin. Tinca ui ensin vähässä vedessä koussikassa ja kun uinti näytti sujuvan, siirsin sen ämpäriin. Ämpärissä oli syvää vettä ja kala ui taidokkaasti niin pinnalla kun sukelsi syvempään, joten laitoin koussikan ämpäriin suojaksi ja jätin kalan elpymään. 

Aika ajoin kävin katsomassa pikku-Tincaa. Hän lepäsi rauhallisesti pintavedessä koussikan varjossa, tai makasi uneliaana ämpärin pohjalla. Työnsin käteni veteen ja kosketin häntä. Tinca virkistyi, väisti tarmokkaasti voimakkain liikkein, mutta pelotta asettui kämmenelleni kun avasin käden pinnan alla.

Pientä kalaa, varsinkaan Tincaa, ei juuri kukaan edes huomaa. Suomalaiselle se on merkityksetön roskakala. Pikku-Tincan elämällä voi kuitenkin olla ihmiselle suuri merkitys tulevaisuudessa. Nyt vielä syömme mieluimmin kuhaa, haukea, lohta tai silakkaa – kaloja, joista monet ovat jo sukupuuton partaalla ja muuttuvassa ympäristössä lakkaavat ehkä olemasta kokonaan. Tincaa ei arvosteta ruokakalana, mutta sen rasvapitoisuus, nopeakasvuisuus ja vaatimattomuus, ennen kaikkea kyky selviytyä vähähappisissa likaisissakin vesissä, tekee siitä selviytyjän, joka jonain päivänä voi olla ihmiselle elintärkeä ravinnonlähde. 

Pikku-Tinca osoitti selviytyjänlahjansa pienestä koostaan huolimatta. Otin siis asiakseni pelastaa hänet. Vuorokauden tarkkailun jälkeen hän palaa takaisin kotilahteen. Eräänä päivänä, jos asiat ovat kovin huonosti, voi pikku-Tincan suku pelastaa meidät. Rasvainen nopeakasvuinen Tinca on savustettuna runsas maukas ateria kunhan osaa nyppiä pitkät ohuet ruodot pois sen vaaleasta lihasta. 

Saamieni tietojen mukaan osasin nyppiä kalasta ruodot jo ennen kuin opin puhumaan. Tänään moni toivoisi että olisin edes joskus hetken hiljaa, nyppisin vaikka ruotoja kalasta.

koussikka = vesikauha

.

2 kommenttia:

  1. Kuuluu kaloihin, joita en erota muista särkikaloista. Jossakin päin maailmaa lienee viljelty lammikkokala, mutta jotenkin nuo mutalätäkköeläjät eivät suuremmin innosta tällaista entistä kirkkaiden vesien kalansyöjää. Nähtäväksi jää, kumpi loppuu ensin - minun kalansyöntini vai kirkkaat vedet.

    VastaaPoista
  2. Tämä karpinsukuinen särkikala ei ole Suomessa saavuttanut suosiota ruokakalana, mutta Suomessa kesäisin työskentelevät Baltit kalastavat sitä innolla. Rasvainen ja mudan makuinen se on ainakin täällä, johtunee vesistön tilasta.

    Menestyy kuitenkin hyvin. Minun suussani maistuu yhtä hyvältä kuin Brassien suosimat Rio Negron tai Amazon-virran kalat, joten ei toki Suomalaisen puhtaan kuhan tai ahvenen veroinen, mutta syötävä.

    VastaaPoista