Näinä päivinä tulee kuluneeksi vuosi siitä kun jätin materialistisen maailman palvonnan. Tämän kuluneen vuoden aikana olen keskittynyt lempiharrastuksiini luontoon, lintuihin ja valokuvaukseen. Viime päivinä olen alkanut kuvata myös kaloja, koska linnut ovat jo joko muuttaneet tai lentävät suurina parvina korkealla taivaalla kamerani objektiivin saavuttamattomissa.
Kuvaan kaloja vanhoissa Riihimäen lasin lasipurkeissa. Kuvista tulee usein epätarkkoja, koska kalojen liike on nopeaa, lasin pinta kaareva ja sen paksuus vaihtelee sekä vesi taittaa valon omintakeisella tavallaan. Joskus asetelmat ovat kuitenkin niin harmonisia, että epätarkkaa kuvaa ei halua hylätä vaan yrittää käsitellä sen siedettäväksi.
Hämmennyin kun huomasin että joistakin kuvista tulee kuvankäsittelyllä lähes impressionistisen maalauksen kaltaisia. Claude Monet maalasi aikuisella iällään sen mitä minä nyt voin saada aikaan epätarkasta kuvasta kuvankäsittelyohjelmalla. Herää kysymys, oliko Monetilla taittovirhe, josta syystä hän näki maailman epätarkasti ja korosti siksi epätarkkoja yksityiskohtia värein? Olisiko käynti optikolla ollut este impressionistisen tyylisuuntauksen synnylle?
Halveksumatta yhtään taiteilijan sielusta kumpuavaa luovuutta epäilen suuresti että oikeanlaiset silmälasit olisivat voineet vaikuttaa Monetin maalausten ulkoasuun. Olisiko optinen harha ollut tarkoituksenmukaista maalarille joka oli aidosti taitava? Eihän nykypäivän valokuvaajakaan halua ottaa epätarkkoja kuvia, vaan investoi laitteisiin ja optiikkaan, joka takaa korkean kuvanlaadun.
Uskallankin siis melkein väittää, että impressionismin synnyn takana on enneminkin taitelijan fyysinen heikkous - silmien taittovirhe - kuin henkinen luovuus. Jos taittovirhe olisi korjattu oikeanlaisella optiikalla, olisiko Claude Monet maalannut tarkasti kuin Rembrandt Harmenszoon van Rijn ikään?
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti