US Puheenvuoro 18.8.2012 11:09 Outi Hoikkala Ympäristö luonnon monimuotoisuus luonnonsuojelu natura salo 16 kommenttia
Ruovikot vaikuttavat haitallisesti rannikon virkistyskäyttöön ja vedenlaatuun Suomenlahdella. Tämä käy ilmi Suomen ympäristökeskuksen julkaisussa, joka perustuu Suomenlahden rannikon asukkaille toteutetun kyselyn tuloksiin. Suomenlahdella virkistyskäyttö ja lajien monimuotoisuus keskittyvät pääosin rannikolle. Suuri osa vastaajista totesi, että ruovikot haittaavat yleisimpiä vapaa-ajan harrastuksia, kuten uimista, veneilyä ja kalastusta.
Niinhän se on, mutta entä sitten. Asiaa tutkitaan ja kirjoitetaan asiantuntevia juttuja, mutta mitä todellisuudessa asiantilan korjaamiseksi tehdään.
Lounais-Suomen ympäristökeskus päätöksessään luonnonsuojelualueen perustamisesta huhtikuussa 2005 kuvaa aluetta seuraavasti: Kasvillisuus on rehevää. Linnusto on monipuolinen ja alueelta on tavattu lukuisia harvinaisuuksia. Riistantuottopistearvo on korkea. Lahdet ovat tärkeitä muuton- ja sulkasadonaikaisia kerääntymisalueita ja luontoharrastuskohteita. Linnustoa on pitkään tutkittu. Alueella esiintyy runsaasti EU:n lintudirektiivin lajeja sekä lisäksi valtakunnallisesti uhanalainen pikkutikka ja harvinainen peltopyy.
Kuten kuvasta näkyy, on alue rehevöitynyt, mutta mikä lintu menestyy tällaisessa vesistössä. Tässä vedessä ei ui enää edes joutsen, sillä vesikasvit takertuvat sen jalkoihin. Riistalintujen määrä on selvästi vähentynyt, eihän tässä pysty uimaan enää puolisukeltaja, joten sorsastajien saaliit jäävät niukoiksi. Luontoharrastus jää, sillä alueelle ei pääse enää, eikä alueella ole enää mitään muuta tarkkailtavaa kuin rehevä vesikasvillisuus ja kolmemetrinen ruovikko. Kajakit makaavat rannalla toimettomina, joten luonnonsuojelijoiden virkistyskäyttöön suunnittelemille melontareiteille ei aiheudu ruuhkaa paikallisista asukkaista. Lintuja ei yksinkertaisesti vaan enää ole, luonnonsuojelupäätöksessä mainittu pikkutikka ei rehevöityneellä vesialueella viihdy, eikä peltopyystä kolmen metrin korkuisessa ruovikossa ole havaintoja.
Sen sijaan paikallislehti Salon Seudun Sanomat kirjoitti jo syyskuussa 2009 otsikolla: Luontoväki murehtii Halikonlahden luonnon puolesta. Artikkeli alkaa näin: Arvokas lintualue ja lähiluontokohde halutaan säilyttää. Jänkäkurppa pudottautuu Halikonlahden vanhan jätevesialtaan pohjalle, josta on niitetty ruovikkoa.
Niinpä niin, luontoväki murehtii ja lehti kirjoittaa edelleen vastaavia artikkeleita. Ruovikkoa on siis vuosien varrella niitetty jätevesialtailta, mutta läheinen luonnonsuojelualue ei ole viranomaisten ja harrastajien murheen kohteena. Luonnonsuojelualueelle ei ole liiennyt ympäristötukia, eikä viranomaisella ole resursseja toimenpiteisiin, resurssit on kohdennettu jätevesialtaiden vedenlaadun parantamiseen, luontoharrastuksen ja virkistyskäytön edistämiseen.
Miksi luonnonsuojelualue sitten haluttiin aikanaan perustaa juuri tälle alueelle? Miksi luonnonsuojelualueeksi ei määritelty vanhoja jätevesialtaita? Tuntuu jokseenkin kohtuuttomalta, että yksityinen rannanomistaja menettää oikeuksia alueen suhteen, maksaa silti veroja, joista osa kohdistuu ympäristötoimiin jossain muualla samaan aikaan kun hänen rantansa luonnonsuojelualueella rämettyy ja menettää niin luonto- kuin virkistysarvonsa. Voisi nimittäin kuvitella että juuri luonnonsuojelualueet ja niiden tila olisi viranomaisen erityisessä tarkkailussa ja ympäristötoimien ensisijainen kohde.
Tämä on vain yksi esimerkki siitä miten ympäristöasioita Suomessa hoidetaan. Lukemattomia muita vastaavia esimerkkejä on tullut vastaan niin kirjoituksissa täällä kuin muissa yhteyksissä. On täysin ymmärrettävää että ihmisten suhtautuminen niin luonnonsuojeluun kuin viranomaisten toimiin on se mitä se on. Fiksu lukija voi rivien välistä tulkita miten minun asenteeni lintuharrastajana ja luontoihmisenä on luonnonsuojeluun muuttunut ja muuttumassa.
Olen eräässä yhteydessä maininnut kolme taikasanaa: sidonnaisuudet, lojaliteetti ja jopa korruptio. Sidonnaisuudet ohjaavat rahavirtoja, rahoitus synnyttää lojaliteetin ja lopulta tämä pyhä kolminaisuus, riittävän pitkälle menneenä, täydentyy sisäisellä korruptiolla. Luonnollisesti haluaisin uskoa, että nämä ihmiset tekevät tämän tietämättään, mutta vaikeaa se on, kun he kuitenkin samaan aikaan ovat huolestuneita suurista kokonaisuuksista, kuten koko maapallon tulevaisuus tai Itämeren tila.
Itse asiassa minun silmissäni tilanne alkaa näyttää siltä, että aikanaan tälle alueelle tarvittiin tietty määrä luonnonsuojelualueita, jotta maksimaalinen määrä EU-rahoitusta ympäristönhoitoon saataisiin. Kun rahoitusta nyt saadaan, viranomainen kohdentaa rahoituksen jonnekin muualle kuin varsinaiselle luonnonsuojelualueelle. Jätevesialtaista ympäristöineen luodaan nyt kaupungin luonnonpuistoa taideteoksineen ja virkistyskohteineen. Samaan aikaan toisaalla villi luonto rehevöityy ja menettää aidot luontoarvonsa.
Loppukaneetiksi tähän sopii mainiosti linkki eiliseen uutiseen. Muovijoutsenen pelastamisessa on jotain hyvin samankaltaista kuin ympäristöviranomaisten ja luonnonsuojelijoiden toimissa.
Ruovikot vaikuttavat haitallisesti rannikon virkistyskäyttöön ja vedenlaatuun Suomenlahdella. Tämä käy ilmi Suomen ympäristökeskuksen julkaisussa, joka perustuu Suomenlahden rannikon asukkaille toteutetun kyselyn tuloksiin. Suomenlahdella virkistyskäyttö ja lajien monimuotoisuus keskittyvät pääosin rannikolle. Suuri osa vastaajista totesi, että ruovikot haittaavat yleisimpiä vapaa-ajan harrastuksia, kuten uimista, veneilyä ja kalastusta.
Niinhän se on, mutta entä sitten. Asiaa tutkitaan ja kirjoitetaan asiantuntevia juttuja, mutta mitä todellisuudessa asiantilan korjaamiseksi tehdään.
Lounais-Suomen ympäristökeskus päätöksessään luonnonsuojelualueen perustamisesta huhtikuussa 2005 kuvaa aluetta seuraavasti: Kasvillisuus on rehevää. Linnusto on monipuolinen ja alueelta on tavattu lukuisia harvinaisuuksia. Riistantuottopistearvo on korkea. Lahdet ovat tärkeitä muuton- ja sulkasadonaikaisia kerääntymisalueita ja luontoharrastuskohteita. Linnustoa on pitkään tutkittu. Alueella esiintyy runsaasti EU:n lintudirektiivin lajeja sekä lisäksi valtakunnallisesti uhanalainen pikkutikka ja harvinainen peltopyy.
Kuten kuvasta näkyy, on alue rehevöitynyt, mutta mikä lintu menestyy tällaisessa vesistössä. Tässä vedessä ei ui enää edes joutsen, sillä vesikasvit takertuvat sen jalkoihin. Riistalintujen määrä on selvästi vähentynyt, eihän tässä pysty uimaan enää puolisukeltaja, joten sorsastajien saaliit jäävät niukoiksi. Luontoharrastus jää, sillä alueelle ei pääse enää, eikä alueella ole enää mitään muuta tarkkailtavaa kuin rehevä vesikasvillisuus ja kolmemetrinen ruovikko. Kajakit makaavat rannalla toimettomina, joten luonnonsuojelijoiden virkistyskäyttöön suunnittelemille melontareiteille ei aiheudu ruuhkaa paikallisista asukkaista. Lintuja ei yksinkertaisesti vaan enää ole, luonnonsuojelupäätöksessä mainittu pikkutikka ei rehevöityneellä vesialueella viihdy, eikä peltopyystä kolmen metrin korkuisessa ruovikossa ole havaintoja.
Sen sijaan paikallislehti Salon Seudun Sanomat kirjoitti jo syyskuussa 2009 otsikolla: Luontoväki murehtii Halikonlahden luonnon puolesta. Artikkeli alkaa näin: Arvokas lintualue ja lähiluontokohde halutaan säilyttää. Jänkäkurppa pudottautuu Halikonlahden vanhan jätevesialtaan pohjalle, josta on niitetty ruovikkoa.
Niinpä niin, luontoväki murehtii ja lehti kirjoittaa edelleen vastaavia artikkeleita. Ruovikkoa on siis vuosien varrella niitetty jätevesialtailta, mutta läheinen luonnonsuojelualue ei ole viranomaisten ja harrastajien murheen kohteena. Luonnonsuojelualueelle ei ole liiennyt ympäristötukia, eikä viranomaisella ole resursseja toimenpiteisiin, resurssit on kohdennettu jätevesialtaiden vedenlaadun parantamiseen, luontoharrastuksen ja virkistyskäytön edistämiseen.
Miksi luonnonsuojelualue sitten haluttiin aikanaan perustaa juuri tälle alueelle? Miksi luonnonsuojelualueeksi ei määritelty vanhoja jätevesialtaita? Tuntuu jokseenkin kohtuuttomalta, että yksityinen rannanomistaja menettää oikeuksia alueen suhteen, maksaa silti veroja, joista osa kohdistuu ympäristötoimiin jossain muualla samaan aikaan kun hänen rantansa luonnonsuojelualueella rämettyy ja menettää niin luonto- kuin virkistysarvonsa. Voisi nimittäin kuvitella että juuri luonnonsuojelualueet ja niiden tila olisi viranomaisen erityisessä tarkkailussa ja ympäristötoimien ensisijainen kohde.
Tämä on vain yksi esimerkki siitä miten ympäristöasioita Suomessa hoidetaan. Lukemattomia muita vastaavia esimerkkejä on tullut vastaan niin kirjoituksissa täällä kuin muissa yhteyksissä. On täysin ymmärrettävää että ihmisten suhtautuminen niin luonnonsuojeluun kuin viranomaisten toimiin on se mitä se on. Fiksu lukija voi rivien välistä tulkita miten minun asenteeni lintuharrastajana ja luontoihmisenä on luonnonsuojeluun muuttunut ja muuttumassa.
Olen eräässä yhteydessä maininnut kolme taikasanaa: sidonnaisuudet, lojaliteetti ja jopa korruptio. Sidonnaisuudet ohjaavat rahavirtoja, rahoitus synnyttää lojaliteetin ja lopulta tämä pyhä kolminaisuus, riittävän pitkälle menneenä, täydentyy sisäisellä korruptiolla. Luonnollisesti haluaisin uskoa, että nämä ihmiset tekevät tämän tietämättään, mutta vaikeaa se on, kun he kuitenkin samaan aikaan ovat huolestuneita suurista kokonaisuuksista, kuten koko maapallon tulevaisuus tai Itämeren tila.
Itse asiassa minun silmissäni tilanne alkaa näyttää siltä, että aikanaan tälle alueelle tarvittiin tietty määrä luonnonsuojelualueita, jotta maksimaalinen määrä EU-rahoitusta ympäristönhoitoon saataisiin. Kun rahoitusta nyt saadaan, viranomainen kohdentaa rahoituksen jonnekin muualle kuin varsinaiselle luonnonsuojelualueelle. Jätevesialtaista ympäristöineen luodaan nyt kaupungin luonnonpuistoa taideteoksineen ja virkistyskohteineen. Samaan aikaan toisaalla villi luonto rehevöityy ja menettää aidot luontoarvonsa.
Loppukaneetiksi tähän sopii mainiosti linkki eiliseen uutiseen. Muovijoutsenen pelastamisessa on jotain hyvin samankaltaista kuin ympäristöviranomaisten ja luonnonsuojelijoiden toimissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti