US Puheenvuoro 28.8.2012 17:31 Outi Hoikkala Ympäristö lääkeainejäämät luonnon monimuotoisuus luonnonsuojelu salo 9 kommenttia
Olen kirjoittanut paljon jätevesien hormoni- ja lääkeainejäämistä sekä niiden vaikutuksista vesistön ekosysteemiin. Palaute on ollut hyvin kaksijakoista, minulle on jopa kommentoitu, ettei tämä asia kuulu tähän, kun olen ottanut sen osaksi ympäristöpolitiikan ja luonnonsuojelutoimenpiteiden kritiikkiä. Nähdäkseni ympäristön- ja luonnonsuojelun ensisijainen tavoite on juuri koko ekosysteemin tasapuolinen varjeleminen, ei yksittäisen lajin, lajityypin tai biotoopin ympärillä puuhastelu.
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim on julkaissut artikkelin: Mihin lääkeaineet päätyvät ympäristössä? Tätä voi pitää luotettavana artikkelina, sillä artikkelin kirjoittajien sidonnaisuudet tuodaan julki. Tutkija on saanut apurahan Maj ja Tor Nesslingin säätiöltä, professorilla ja ympäristökeskuksen edustajalla ei ole sidonnaisuuksia.
Sidonnaisuuksista keskustelu täällä US Puheenvuorossa ei ole saanut tuulta purjeisiin, päinvastoin silläkin saralla olen saanut epämääräisen leiman. Tuossa linkin artikkelissa on myös maininta, joka tuo tämän tuoreena mieleeni: Tietoyhteiskunnassa suomalaisen ei pitäisi uskoa ennen kuin näkee - mustaa valkoisella (Mannio 2011), joten ehkä myös mielipiteiden taustat selviävät siinä vaiheessa kun sidonnaisuudet tulevat esiin.
Artikkelissa tuodaan esiin se tosiseikka, että vesiympäristössä tämä coctailkuorma ei ole näkyvä haitta, aivan samoin kun eräässä aikaisemmassa kirjoituksessani vertasin tätä kulttuuriantropologi Mary Douglasin Puhtaus ja vaara –kirjan opetukseen, lika ja vaara eivät ole sama asia vaikka me länsimaalaiset olemme oppineet ajattelemaan niin.
Kun tämän näkymättömän vaaran pitkä historia on jotakuinkin tiedossa, siis miten kauan, miten paljon ja yhä enenevässä määrin näitä aineita on päässyt vesistöön, lienee päivänselvää että haittoja ekosysteemille on jo syntynyt. Esimerkiksi täällä Halikonlahdella kalat eivät enää lisäänny normaalisti, lintujen poikasmäärät ovat pienentyneet, poikkeavuuksia lintujen heteronormatiivisesta seksuaalikäyttäytymisestä on havaittavissa jne. Olen tämän kaiken henkilökohtaisesti nähnyt ja kokenut, siitä kirjoittanut ja nyt uskallan sanoa että se on aivan varmasti totta.
Ihmisen kannalta vaikutukset näkyvät pitkä-aikaisen altistumisen kautta. Jos jäämiä on ollut vesistöissä 20-vuotta tarkoittaa se että kaikki alle 20-vuotiaat ovat saaneet elinikäisen jatkuvan altistuksen. Miten se näkyy heidän terveydessään? Onko lääkeaineilla positiivinen vai negatiivinen vaikutus? Artikkeli antaa tähän vastauksen, että Vastustuskykyisten bakteerikantojen lisääntyminen on merkittävä uhka ihmisten terveydelle ja koko nykyihmiskunnalle. Tämä pitäisi ymmärtää ajoissa maailmanlaajuisesti.
Aikaisemmissa keskusteluissa on ollut kiistanalaista onko kalojen syötävässä osassa, lihaksissa, lääkeainejäämiä. Artikkeli kertoo, että lihaksista on löydetty ainakin masennuslääkejäämiä, toki tätä tutkimusta ei ole tehty Suomessa, mutta tilanne meillä lienee sama. Söisinkö kotirannastani kalastettua kalaa? En söisi enää, ennen söin. Täällä kaupungin puhdistetut jätevedet hormoni- ja lääkeainejäämineen on laskettu tähän matalaan merenlahteen vuosikymmenten ajan, joten jäämät kaloissa ovat mitä todennäköisimpiä. Onni onnettomuudessa on se, että kalat eivät täällä enää lisäänny.
Me käytämme paljon rahaa ympäristöesteettisiin luonnonsuojelutoimiin, ilmeisesti koska ne ovat näkyvä asia ja niitä on siksi niin kiva tehdä. Vesistöjen kemikalisoitumista tutkitaan kohtuullisen vähän, koska se ei ole suoraan näkyvä haitta - tuo ”puhtaus ja vaara”, esteettinen kokemus ja henkilökohtainen hyöty eivät kohtaa. Mutta kuten artikkelin lopussa mainitaan: On saatava eksaktia tietoa vierasaineiden kulkeutumisesta sekä niiden kohtalosta ja mahdollisesti kertymisestä vesieliöihin nimenomaan Suomen olosuhteissa. Vain siten voidaan kohdentaa oikein toimenpiteitä, jotka voivat olla kalliita ja velvoittavia, mutta tarpeellisia erityisesti tulevaisuuden kannalta.
Vesistöjemme kemikalisoitumisen tutkimuksen, puhdistettujen jätevesien hormoni- ja lääkeainejäämien vaikutuksen vesistöjemme ekosysteemiin, tulee olla ympäristötukien ja –rahoituksen ensisijainen kohde heti ruuantuotannon jälkeen.
Olen kirjoittanut paljon jätevesien hormoni- ja lääkeainejäämistä sekä niiden vaikutuksista vesistön ekosysteemiin. Palaute on ollut hyvin kaksijakoista, minulle on jopa kommentoitu, ettei tämä asia kuulu tähän, kun olen ottanut sen osaksi ympäristöpolitiikan ja luonnonsuojelutoimenpiteiden kritiikkiä. Nähdäkseni ympäristön- ja luonnonsuojelun ensisijainen tavoite on juuri koko ekosysteemin tasapuolinen varjeleminen, ei yksittäisen lajin, lajityypin tai biotoopin ympärillä puuhastelu.
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim on julkaissut artikkelin: Mihin lääkeaineet päätyvät ympäristössä? Tätä voi pitää luotettavana artikkelina, sillä artikkelin kirjoittajien sidonnaisuudet tuodaan julki. Tutkija on saanut apurahan Maj ja Tor Nesslingin säätiöltä, professorilla ja ympäristökeskuksen edustajalla ei ole sidonnaisuuksia.
Sidonnaisuuksista keskustelu täällä US Puheenvuorossa ei ole saanut tuulta purjeisiin, päinvastoin silläkin saralla olen saanut epämääräisen leiman. Tuossa linkin artikkelissa on myös maininta, joka tuo tämän tuoreena mieleeni: Tietoyhteiskunnassa suomalaisen ei pitäisi uskoa ennen kuin näkee - mustaa valkoisella (Mannio 2011), joten ehkä myös mielipiteiden taustat selviävät siinä vaiheessa kun sidonnaisuudet tulevat esiin.
Artikkelissa tuodaan esiin se tosiseikka, että vesiympäristössä tämä coctailkuorma ei ole näkyvä haitta, aivan samoin kun eräässä aikaisemmassa kirjoituksessani vertasin tätä kulttuuriantropologi Mary Douglasin Puhtaus ja vaara –kirjan opetukseen, lika ja vaara eivät ole sama asia vaikka me länsimaalaiset olemme oppineet ajattelemaan niin.
Kun tämän näkymättömän vaaran pitkä historia on jotakuinkin tiedossa, siis miten kauan, miten paljon ja yhä enenevässä määrin näitä aineita on päässyt vesistöön, lienee päivänselvää että haittoja ekosysteemille on jo syntynyt. Esimerkiksi täällä Halikonlahdella kalat eivät enää lisäänny normaalisti, lintujen poikasmäärät ovat pienentyneet, poikkeavuuksia lintujen heteronormatiivisesta seksuaalikäyttäytymisestä on havaittavissa jne. Olen tämän kaiken henkilökohtaisesti nähnyt ja kokenut, siitä kirjoittanut ja nyt uskallan sanoa että se on aivan varmasti totta.
Ihmisen kannalta vaikutukset näkyvät pitkä-aikaisen altistumisen kautta. Jos jäämiä on ollut vesistöissä 20-vuotta tarkoittaa se että kaikki alle 20-vuotiaat ovat saaneet elinikäisen jatkuvan altistuksen. Miten se näkyy heidän terveydessään? Onko lääkeaineilla positiivinen vai negatiivinen vaikutus? Artikkeli antaa tähän vastauksen, että Vastustuskykyisten bakteerikantojen lisääntyminen on merkittävä uhka ihmisten terveydelle ja koko nykyihmiskunnalle. Tämä pitäisi ymmärtää ajoissa maailmanlaajuisesti.
Aikaisemmissa keskusteluissa on ollut kiistanalaista onko kalojen syötävässä osassa, lihaksissa, lääkeainejäämiä. Artikkeli kertoo, että lihaksista on löydetty ainakin masennuslääkejäämiä, toki tätä tutkimusta ei ole tehty Suomessa, mutta tilanne meillä lienee sama. Söisinkö kotirannastani kalastettua kalaa? En söisi enää, ennen söin. Täällä kaupungin puhdistetut jätevedet hormoni- ja lääkeainejäämineen on laskettu tähän matalaan merenlahteen vuosikymmenten ajan, joten jäämät kaloissa ovat mitä todennäköisimpiä. Onni onnettomuudessa on se, että kalat eivät täällä enää lisäänny.
Me käytämme paljon rahaa ympäristöesteettisiin luonnonsuojelutoimiin, ilmeisesti koska ne ovat näkyvä asia ja niitä on siksi niin kiva tehdä. Vesistöjen kemikalisoitumista tutkitaan kohtuullisen vähän, koska se ei ole suoraan näkyvä haitta - tuo ”puhtaus ja vaara”, esteettinen kokemus ja henkilökohtainen hyöty eivät kohtaa. Mutta kuten artikkelin lopussa mainitaan: On saatava eksaktia tietoa vierasaineiden kulkeutumisesta sekä niiden kohtalosta ja mahdollisesti kertymisestä vesieliöihin nimenomaan Suomen olosuhteissa. Vain siten voidaan kohdentaa oikein toimenpiteitä, jotka voivat olla kalliita ja velvoittavia, mutta tarpeellisia erityisesti tulevaisuuden kannalta.
Vesistöjemme kemikalisoitumisen tutkimuksen, puhdistettujen jätevesien hormoni- ja lääkeainejäämien vaikutuksen vesistöjemme ekosysteemiin, tulee olla ympäristötukien ja –rahoituksen ensisijainen kohde heti ruuantuotannon jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti