US Puheenvuoro 20.8.2012 00:17 Outi Hoikkala Ympäristö itämeri luonnon monimuotoisuus luonnonsuojelu natura saaristomeri salo 2 kommenttia
Kahdessa edellisessä kirjoituksessani olen paneutunut ympäristönsuojelutoimenpiteisiin Salon Halikonlahden Viurilanlahden Natura- ja luonnonsuojelualueilla. Erityinen kiitos kommentoija Kai Tuoviselle, sillä keskustelumme herätti innovaation, joka toteutuessaan voi toimia kompromissiratkaisuna jo tehtyjen toimenpiteiden ja tulevien niin Saaristomeren kuin Itämeren tilaan vaikuttavien ratkaisujen välillä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta tehdystä voi oppia ja soveltaa sitä niin, että kaikki osapuolet win-win –periaatteella tulevat tyytyväisiksi ja ennen kaikkea, että Saaristomeri ja Itämeri jäävät Halikonlahdelta tulevista ravinnepäästöistä vapaiksi.
Kuten edellisen kirjoitukseni kommenteissa totesin, en usko että Halikonlahtea enää voidaan pelastaa. Vanhaa 60-luvulla vallinnutta tilannetta ei voida enää palauttaa nykymuotoiselle lahdelle, joten on otettava askel eteenpäin, siirrettävä vanhaa rantaviivaa tai luovuttava siitä kokonaan. Rantaviivan siirrosta hyötyy niin paikallinen maatalous, jonka suoja-aluevaatimukset täyttyvät tätä kautta, kuin myös Halikonlahden alapuoleinen vesistö, kun ravinteet jäävät Halikonlahden kosteikkoon.
Koska satun olemaan luonnonsuojelualueen osakkaana tällä lahdella, olen valmis luopumaan jo lähes umpeen kasvaneesta veneväylästäni, vapaasta pääsystä Itämerelle ja valmis perustamaan koko omistamani alueen kattavan kosteikon tietyin ehdoin. Tämä luonnonsuojelualueen kosteikkoprojekti voi toimia pilottihankkeena koko noin 1000 hehtaarin Halikonlahden alueen osalta.
Ensimmäisenä ehtonani on se, että 10 % omistamani alueen pinta-alasta ruopataan tuon Salon jätevesialtaiden kaltaiseksi sadevesilammikoksi ja se jää minun virkistyskäyttööni ja luontoharrastukseeni, joko suoraan luonnonsuojelulain rajoitusten mukaisesti tai niitä soveltaen, niin että lammikon virkistyskäyttö ja kunnossapito on sallittua.
Tuo lammikko ruopataan nykyisen venevalkamani kohdalle antamieni ohjeiden mukaan, keskisyvyys on sama kuin Halikonlahden nykyinen keskisyvyys ja maksimisyvyys sama kuin lahden nykyinen maksimisyvyys. Ruopattava pohjasedimentti ja ruovikko juurakkoineen siirretään ja kassi-istutetaan avoveteen nykyisen ruovikon reunan ulkopuolelle joko saarekkeina, niin että saarekkeiden väliin jää riittävästi avovettä lintujen uida ja kalastaa tai atollimuodostelmina, ihan miten viranomainen parhaaksi näkee ravinteiden Itämereen pääsyn estämiseksi.
Istutuskassien materiaalin saa valita asiantunteva ympäristöviranomainen, joten kassi voi olla muutamassa vuodessa biohajoavaa tai pysyvä ratkaisu, aivan miten viranomainen haluaa. Periaatteena kuitenkin se, että istutuskassit voivat toimia vesistön ravinnesieppareina samaan tapaan kuin nykyinen ruovikko toimii. Kassit voivat olla eri korkuisia, niin että vesistöön syntyy saarekkeita tai matalikkoja lintujen pesintään ja kahlaamiseen. Valinta tehdään sen perusteella mitä lintuja alueella on aikaisemmin havaittu ja mitä lintuja alueelle oletetaan muuttuneiden olosuhteiden ansiosta tulevan.
Istutuskassien sijaan tai niiden lisäksi voidaan käyttää myös kelluvia alustoja vedenpinnan korkeusvaihtelun vaikutusten eliminoimiseksi. Nämä kelluvat puutarhat toimivat nykyisen vedentaikaa biofilmipuhdistamon tavoin, mutta esteettinen taiteellinen vaikutelma ei tässä tapauksessa ole merkityksellinen, onhan tarkoituksena pelkästään veden puhdistaminen ravinteista ja lintujen elinolosuhteiden kohentaminen.
Luonnollisesti tämän rantaviivan siirron myötä minulla on paljon muitakin ideoita ja niihin liittyviä ehtoja, mutta kaikki ehtoni toki täyttävät luonnonsuojelulain normit. Ensisijaisesti tähtäimenä on kosteikon perustaminen Itämeren pelastamiseksi ja linnuston palauttaminen alueelle edesauttamalla niiden pesintämahdollisuuksia ja elinolosuhteita, luomalla niille mahdollisimman luonnonmukainen ympäristö ilman mitään hilavitkuttimia, kuten metaanipäästöihin perustuvaa pyrotekniikkaa tai muuta vastaavaa.
Tämä on henkilökohtainen kädenojennukseni Suomen ponnisteluille Itämeren pelastamiseksi. Luonnonsuojelijana, lintuharrastajana ja luonnonsuojelualueen osakkaana katson tämän velvollisuudekseni ymmärtäen samalla, että kaikilla meillä ei näissä vaikeissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa ole varaa tai mahdollisuutta tähän. Haluankin olla esimerkkinä siitä, että kannattaa niin julkituoda, ehkä hiukan keskeneräisetkin ideansa, kuin luopua jostain yhteisen hyvän nimissä.
Toki lukijalle tiedoksi, että voi olla että rakennan tuolle lammikolleni Troijan hevosen kaltaisen kelluvan joutsentaideteoksen, jonka sisuksiin kätkeytyy yllätys.
Kahdessa edellisessä kirjoituksessani olen paneutunut ympäristönsuojelutoimenpiteisiin Salon Halikonlahden Viurilanlahden Natura- ja luonnonsuojelualueilla. Erityinen kiitos kommentoija Kai Tuoviselle, sillä keskustelumme herätti innovaation, joka toteutuessaan voi toimia kompromissiratkaisuna jo tehtyjen toimenpiteiden ja tulevien niin Saaristomeren kuin Itämeren tilaan vaikuttavien ratkaisujen välillä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta tehdystä voi oppia ja soveltaa sitä niin, että kaikki osapuolet win-win –periaatteella tulevat tyytyväisiksi ja ennen kaikkea, että Saaristomeri ja Itämeri jäävät Halikonlahdelta tulevista ravinnepäästöistä vapaiksi.
Kuten edellisen kirjoitukseni kommenteissa totesin, en usko että Halikonlahtea enää voidaan pelastaa. Vanhaa 60-luvulla vallinnutta tilannetta ei voida enää palauttaa nykymuotoiselle lahdelle, joten on otettava askel eteenpäin, siirrettävä vanhaa rantaviivaa tai luovuttava siitä kokonaan. Rantaviivan siirrosta hyötyy niin paikallinen maatalous, jonka suoja-aluevaatimukset täyttyvät tätä kautta, kuin myös Halikonlahden alapuoleinen vesistö, kun ravinteet jäävät Halikonlahden kosteikkoon.
Koska satun olemaan luonnonsuojelualueen osakkaana tällä lahdella, olen valmis luopumaan jo lähes umpeen kasvaneesta veneväylästäni, vapaasta pääsystä Itämerelle ja valmis perustamaan koko omistamani alueen kattavan kosteikon tietyin ehdoin. Tämä luonnonsuojelualueen kosteikkoprojekti voi toimia pilottihankkeena koko noin 1000 hehtaarin Halikonlahden alueen osalta.
Ensimmäisenä ehtonani on se, että 10 % omistamani alueen pinta-alasta ruopataan tuon Salon jätevesialtaiden kaltaiseksi sadevesilammikoksi ja se jää minun virkistyskäyttööni ja luontoharrastukseeni, joko suoraan luonnonsuojelulain rajoitusten mukaisesti tai niitä soveltaen, niin että lammikon virkistyskäyttö ja kunnossapito on sallittua.
Tuo lammikko ruopataan nykyisen venevalkamani kohdalle antamieni ohjeiden mukaan, keskisyvyys on sama kuin Halikonlahden nykyinen keskisyvyys ja maksimisyvyys sama kuin lahden nykyinen maksimisyvyys. Ruopattava pohjasedimentti ja ruovikko juurakkoineen siirretään ja kassi-istutetaan avoveteen nykyisen ruovikon reunan ulkopuolelle joko saarekkeina, niin että saarekkeiden väliin jää riittävästi avovettä lintujen uida ja kalastaa tai atollimuodostelmina, ihan miten viranomainen parhaaksi näkee ravinteiden Itämereen pääsyn estämiseksi.
Istutuskassien materiaalin saa valita asiantunteva ympäristöviranomainen, joten kassi voi olla muutamassa vuodessa biohajoavaa tai pysyvä ratkaisu, aivan miten viranomainen haluaa. Periaatteena kuitenkin se, että istutuskassit voivat toimia vesistön ravinnesieppareina samaan tapaan kuin nykyinen ruovikko toimii. Kassit voivat olla eri korkuisia, niin että vesistöön syntyy saarekkeita tai matalikkoja lintujen pesintään ja kahlaamiseen. Valinta tehdään sen perusteella mitä lintuja alueella on aikaisemmin havaittu ja mitä lintuja alueelle oletetaan muuttuneiden olosuhteiden ansiosta tulevan.
Istutuskassien sijaan tai niiden lisäksi voidaan käyttää myös kelluvia alustoja vedenpinnan korkeusvaihtelun vaikutusten eliminoimiseksi. Nämä kelluvat puutarhat toimivat nykyisen vedentaikaa biofilmipuhdistamon tavoin, mutta esteettinen taiteellinen vaikutelma ei tässä tapauksessa ole merkityksellinen, onhan tarkoituksena pelkästään veden puhdistaminen ravinteista ja lintujen elinolosuhteiden kohentaminen.
Luonnollisesti tämän rantaviivan siirron myötä minulla on paljon muitakin ideoita ja niihin liittyviä ehtoja, mutta kaikki ehtoni toki täyttävät luonnonsuojelulain normit. Ensisijaisesti tähtäimenä on kosteikon perustaminen Itämeren pelastamiseksi ja linnuston palauttaminen alueelle edesauttamalla niiden pesintämahdollisuuksia ja elinolosuhteita, luomalla niille mahdollisimman luonnonmukainen ympäristö ilman mitään hilavitkuttimia, kuten metaanipäästöihin perustuvaa pyrotekniikkaa tai muuta vastaavaa.
Tämä on henkilökohtainen kädenojennukseni Suomen ponnisteluille Itämeren pelastamiseksi. Luonnonsuojelijana, lintuharrastajana ja luonnonsuojelualueen osakkaana katson tämän velvollisuudekseni ymmärtäen samalla, että kaikilla meillä ei näissä vaikeissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa ole varaa tai mahdollisuutta tähän. Haluankin olla esimerkkinä siitä, että kannattaa niin julkituoda, ehkä hiukan keskeneräisetkin ideansa, kuin luopua jostain yhteisen hyvän nimissä.
Toki lukijalle tiedoksi, että voi olla että rakennan tuolle lammikolleni Troijan hevosen kaltaisen kelluvan joutsentaideteoksen, jonka sisuksiin kätkeytyy yllätys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti