Vapaa kuin taivaan lintu

Aamulla kello kuusi usvan läpi minua kohti lensi tumma hahmo. Hemmo tuli ilmoittautumaan ja kertomaan sirkutuksellaan millainen yö metsässä oli ollut. Hän nokki vähän melonia, ravisteli ja suki usvankosteita höyheniään. Hetken hän viivähti huoneessaan ja lensi taas pois.

Vähän myöhemmin lähdin metsään katsastaakseni metsämansikkatilanteen ja tutkiakseni vanhat pesät ja pesäkolot. Hemmo olikin siellä missä oletin hänen olevan, nimittäin metsämansikka-aholla. Hän istui korkealla siinä samaisessa koivussa jossa oli kottaraisen pesäkolo ja josta kottaraisemo antoi minulle palautetta kun olin tullut liian lähelle pesää. Nyt pesäkolo on jo tyhjä, taivaalla on jo muutaman päivän ajan lentänyt pieniä kottaraisparvia. Oletan että kaikki kolme kottaraispoikuetta ovat selviytyneet, sillä kottarainen pesii koloissa jonne naakan nokka ei yllä ja poikaset saavat kasvaa rauhassa lentokykyisiksi.

Vältän nyt kutsumasta Hemmoa, mutta hän itse ilmoitti äänellään olevansa puussa. Vastasin hänelle ja hän lensi alemmas viereiseen kuuseen josta sitten tuijotti minua. Sieltä Hemmo lensi tuttuun tapaan olkapäälleni ja kävelimme hitaasti läpi kostean heinikon. Poimin pari vielä puoliraakaa metsämansikkaa ja Hemmo nappasi ne sormistani. Jonkin matkaa hän matkusti olkapäälläni kunnes lensi maahan tuuhean pensaan varjoon etsimään itse jotain sellaista ruokaa jota minä en tunnistaisi ruuaksi.

Rastaat eivät parveile vielä ja taitavat viettää enimmäkseen aikaa perhepiirissä. Minä olen Hemmon perhe, joten siksi hän ehkä tulee luokseni silloin kun muut perheet viettävät laatuaikaa yhdessä. Siispä minun täytyy istuskella hänen kanssaan pihamaalla ja tehdä pieniä tutkimusretkiä edelleen. Eikä se itse asiassa poikkea päivärutiineista, joten olemme molemmat vapaita kuin taivaan linnut tekemään sitä mitä huvittaa.  

Hemmon reviiriä on nyt koko metsä ja makoisia marjoja kypsyy päivittäin. Oma huone on vielä, mutta ehkä sekin siivotaan jo juhannukseksi. Varastoon jääneet madot voidaan käyttää onkimatoina ja ehkä säästän ne jopa talven yli siinä tapauksessa että kalamiehet innostuisivat pilkkimään. Metsämaassa joka käännettiin madonkaivuun alussa on jo perunaa pinnalla. Toiselle palstalle tulee ehkä mansikkaa ja muutama korikasvatuksessa kärsinyt basilika siellä jo onkin odottamassa uutta tulemista. Ehkä sekoitan kaikki keväästä yli jääneet siemenet multaan ja katson mitä sieltä nousee - yllätyksetkin ovat tervetulleita.

.