Tänä aamuna kuului Hemmon huoneesta oikeaa rastaan säksätystä. Vein hänelle aamiaisen ja suljin keittiön oven perässäni. Eilen jätin sen auki ja Hemmo lensi keittiöön, istui mamin olkapäälle ja seurasi aamukahvin keittopuuhia. Tänään ovi oli auki vain ulospäin.
Eilen meillä kävi vieraita ja Hemmo pääsi vielä keittiöön. Hän lensi avoimesta ovesta sisään, pomppi lattialla tyylikkäästi ja tuli sitten kahvipöydän ääreen mamin kädelle ja olkapäälle istumaan. Hän sai myös syödä mansikkaa kädestä, joka ei ole ollut tapana, mutta eilen tämä sallittiin poikkeuksellisesti – pitihän Hemmon saada esitellä taitojaan ja osallistua sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Tänään join ensimmäisen aamukahvikupillisen sisällä ja Hemmo säksätti eteisessä. Menin ulos juomaan toisen kupillisen ja hän lensi perässäni tuttuun tapaan, istuutui kotipuuhunsa ja alkoi sitten vikkelästi juosta oksia pitkin etsien pikkupurtavaa. Kävelin pihamaalla yrittäen saada Hemmon lentämään pois puusta. Yhtäkkiä ohitseni lensi aikuisen näköinen rastas. Se puikkelehti taidokkaasti puiden lomitse kauas metsään. Se oli Hemmo.
Hänen aamuiset suorituksensa saivat minut vakuuttuneeksi siitä että hän on nyt niin nopea jaloistaan kuin taidokas lentäjä. Hän etsii ruokaa niin puista kuin maasta. Nyt sateen jälkeen nousee nurmikolle matoja, joten osan ruuastaan hän löytää jo itse. Ruokintapaikalla on kuitenkin hätävarana tarjolla vesimelonia, mansikoita ja muutama mato.
Siirrymme nyt bed & breakfast –vaiheeseen. Hän saa vielä yöpyä sisällä jos haluaa. Tässä tapauksessa aamupala tarjoillaan talon puolesta ja ulkoruokintapaikalla tarjotaan vielä tarpeellista välipalaa. Siis tämä on suunnitelma nyt, aika näyttää toteutuuko se, sillä Hemmo on kovin sosiaalinen ja kaipaa läheisyyttä ja kontakteja. Jos hän ei löydä seuraa lajitovereistaan hän varmasti haluaa sitä ihmiseltä. Enkä luonnollisesti voi kieltäytyä tästä kunniasta.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti