Takaisin luontoon

Tänä aamuna puutarhassa on muutamia rastaita. Yksi niistä ei lähde pakoon, se puhelee minulle, seuraa aika ajoin ja tulee luo. Muutkin rastaat ovat nyt hiukan pelottomampia, mutta lentävät pois kun liikun pihamaalla niitä kohti.

Eilen Hemmo tapasi toisen rastaan. Ne lensivät vastakkain, räpyttelivät hetken aikaa ilmassa paikoillaan ja menivät sitten samaan omenapuuhun istumaan. Menin vähän lähemmäs puuta, toinen rastaista tuli maahan ja kysyin siltä: ”Oletko sinä Hemmo?”. Rastas lensi pois toisen puun alle, joten se ei ollut Hemmo. Hemmo istui puussa. Menin sitten pihatuoliin istumaan ja seurasin tuleeko toinen rastas takaisin vai lentääkö Hemmo sen perään. Hemmo tuli kohta luokseni ja hänellä oli paljon asiaa. En tiedä mitä hän yritti kertoa, mutta näkemäni perusteella aavistan mistä saattoi olla kysymys.

Jo eilen Hemmo teki pitkiä metsäretkiä yksin. Hän lensi taidokkaasti kaarrellen puiden ja pensaiden lomitse ja katosi kauas metsään. Hän seurasi minua metsänrajaan kun meni aamupäivällä rantaan, mutta ei tullut metsänreunaa pidemmälle. Kun palasin melontaretkeltä tuli Hemmo minua metsänreunaan vastaan ja seurasi pihalle, hänellä oli nälkä. Ruuan etsintä on vielä vaikeaa ja hän tarvitsee makoisia mato ja mansikka välipaloja.

Aamulla jätin oven auki. Aamiaisen jälkeen menin pihalle ja Hemmo lensi avoimesta ovesta ohitseni. Kaarteli vauhdikkaasti puutarhan omenapuiden lomitse talon taakse näkymättömiin. Hän on nyt todella taidokas lentäjä. Olen ylpeä hänestä.

Juotuani aamukahvit katselin ikkunasta ja puutarhassa oli muutama rastas, yksi niistä oli Hemmo. Hemmo on nyt löytänyt lajitoverinsa ja tietää olevansa rastas.

Muille rastaille riittänee kummasteltavaa siinä miten Hemmo tulee pelottomasti ihmisen luo. Hän lentää hurjaa vauhtia kohti ja aivan viimehetkellä tekee kaarroksen ja istuutuu lähipuuhun, puutarhatuolin selkämykselle tai jopa pöydälle. Olkapäälle tai käsivarrelle hän ei kovasta vauhdista laskeudu, liikkuva kohde lienee liian epävarma laskeutumisalusta.

Hemmon tarinalla näyttäisi olevan onnellinen loppu, Jean-Jacques Rousseaun ajattelumallin mukaisesti, paluu takaisin luontoon. Hän on löytänyt ystäviä, hänellä on ruokaa ja vaikutusvaltaa – kaikkea mitä pieni lintu tarvitsee.

.