Tänä aamuna päätin pitkästä aikaa ulkoiluttaa kameraa. Aurinko
paistoi pilvettömältä taivaalta ja tyynessä säässä kuuluivat lintujen laulut
selkeinä ja kutsuvina. Pihamaalla lentää nyt tiaispoikue ja ujo uunilintu liihottelee
tuttua rataa pihan poikki talon taa, jossa sillä mitä todennäköisimmin on pesä
vanhassa tutussa paikassa. Joku tikka vierailee pihapuussa, mutta lehvästön
varjossa se jäi näkemättä.
Naakat ovat olleet jo monta päivää hiljaa, ja kun kävelin niiden
pesäpuun ohi, ei paikalla ollut ketään. Oudon hiljaisuuden vallitessa ohitin
puun alas rantaan vievää polkua, kun yhtäkkiä kuului korkealta puun latvasta rasahdus
ja suurten siipien havinaa. Ilmavirta kampasi jonkun valtavan siipivälin
omaavan lentäjän sulkia. Latvojen läpi näkyi suuri tumma lintu, se olisi voinut
olla tuttu harmaahaikara, mutta lintu ei päästänyt nokastaan pihahdustakaan,
joten se oli joku muu.
Rantapolulla virittelin kameraani ja näin koivujen latvojen välistä
matalalla metsän yllä lentävän tumman linnun jolla oli pyrstössään valkoista.
Liitäjä on tuttu, mutta koskaan ennen en ole nähnyt hänen laskeutuneen metsään.
Siivekäs katosi nopeasti metsän taa, ei palannut enää, joten kuva jäi saamatta.
Kellontarkka vierailija taivaalla. |
Talvella hän liiteli matalalla puiden latvojen yllä piittaamatta
metsätyön äänistä. Paikalla oli silloin kaksi traktoria ja kolmesta
moottorisahasta aina joku oli äänessä. Lintu näytti aivan kuin käyneen
tarkistamassa miten työ edistyy ja jääkö jäljelle sopivia latvuksia
lepopaikoiksi. Koko kevään kotka vieraili alueella tarkan aikataulun mukaan,
mutta yleensä se liiteli korkealla ilman aikeitakaan laskeutua.
Naakkojen nopeasta katoamisesta voisi päätellä että suuri
petolintu karkottaa ne pois. Olenkin odottanut metsään riittävän pelottavaa
pesijää päästäkseni eroon naakoista. Metsä on kuitenkin pieni, joten ehkä se ei
kelpaa kotkalle pesintäpaikaksi. Olisiko kotkan houkutellut paikalle vanha
haaska. Vanha, jo käytöstä poistettu haaskanpaikka on lähellä puuta jonka
latvasta lintu lähti lentoon. Olisiko lintu jo joskus aikanaan vieraillut
haaskalla ja palasi nyt vanhasta tottumuksesta.
Mystisesti kadonnut hauki. |
Keväällä tapahtui kumma katoamistapaus. Olin laittanut
parikiloisen hauen pihakivelle, yhtäkkiä hauki oli kadonnut jäljettömiin. Jos
hauen olisi vienyt supikoira tai kissa olisi heinikossa näkynyt jälkiä. Hauki
oli aivan liian iso jotta varislintu olisi voinut viedä sen lentämällä. Mietin
jo silloin kuka olisi voinut olla niin iso että olisi voinut viedä saaliin
jälkiä jättämättä. Mielessä kävi silloin haukka, mutta olisiko se voinut olla
jopa kotka.
Näkemykseni mukaan kotka ei juuri piittaa ihmisestä, tulihan se
metsätyömaalle koneiden äänistä huolimatta ja talvella kotka seuraa kalastajien
touhuja muutaman kymmenen metrin päästä saaliin toivossa. Jos kotka on vienyt
parikiloisen hauen pihakiveltäni, se tuntee minut ja tietää tapani tarkkaan.
Kokemuksesta tiedän että linnut käyttävät ihmistä hyväkseen. Nurmikkoa
leikatessa ne tulevat parin metrin päähän ja napsivat leikatulta nurmelta
makupalat heti tuoreeltaan. Talvella joutuu hätistelemään lintuja lintulaudalta
täytön aikana ja kun kesällä vaihtaa veden kylpyaltaaseen on viereisen puun
oksalla jo jono kylpijöitä odottamassa.
Kissaihmiset sanovat että ihminen ei omista kissaa vaan kissa
omistaa ihmisen. Sanotaan myös että ihminen on kissan palvelija. Laajentaisin
tätä sanontaa kattamaan koko luonnon. Ihminen ei omista luontoa vaan luonto
omistaa ihmisen. Kaikki elollinen, mitä ympärilläsi on, vaatii sinulta
palveluksia.
Lehdissä on ollut muutamia juttuja kotkanpesien hävittämisestä,
mielestäni osoittaa heikkoa itsetuntoa jos ihminen näkee harvalukuisen linnun
näin suureksi uhaksi itselleen. Minä taas suorastaan haluaisin kotkan pesivän
täällä. Tällainen uljas lintu naapurina kohottaisi kummasti itsetuntoa, olisin
jopa valmis tekemään pieniä myönnytyksiä sen takia, mutta kotka tietysti villinä
ja vapaana valitsee itse naapurinsa.
Kotka tuntee tapani tarkkaan, joka päivä se näkee yli
liitäessään tarkoilla silmillään mitä olen tehnyt tai mitä teen. Minä näen
kotkan vain jos satun oikeaan aikaan oikeaan paikkaan tai tuijottelen niska
kipeänä taivaalle oikeaan suuntaan. Kotka tuntee minut, mutta minä en tunne
kotkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti