Rahalla ei saa monimuotoista Naturaa

US Puheenvuoro 8.7.2012 18:00 Outi Hoikkala Ympäristö, luonnon monimuotoisuus, luonnonsuojelu, natura 5 kommenttia

Palaan taas rakkaaseen aiheeseeni ympäristöpolitiikka ja luonnonsuojelu. Nimittäin BirdLife Suomi ry:n toimittama Linnut -vuosikirja 2011 sisältää artikkelin ”Suojeltavien kosteikkolintujen kannat ovat romahtaneet Natura-alueilla”. Jo edellisessä vuosikirjassa oli artikkeli linnustonsuojelualueiden huonosta hoidon tilasta. Nyt otsikoidaan että ”suojeluarvot ovat romahtaneet” ja että ”suotuisan suojelutason saavuttamiseen tarvitaan rahaa”. Arvioidaan että ”suotuisan suojelutason saavuttamiseen tarvittaisiin rahaa vähintään neljä kertaa enemmän kuin hallinto nykyään käyttää linnustonsuojelualueiden hoitoon ja ennallistamiseen”!

Kaiken takana on tietysti Suomen liittyminen EU:hun ja sen myötä syntynyt tarve perustaa Natura-suojelualueita. Kun suojelualueet perustettiin, ei mitään aikaisemmin sallittuja toimenpiteitä alueella enää saanut tehdä ilman viranomaisen suositusta tai lupaa. Kaikki viranomaisten toimenpiteet tehtiin joko kokonaan tai osittain yhteiskunnan rahoituksella, kun ne ennen tehtiin alueen omistajan rahoituksella. Joten veronmaksajasta tuli maksumies, viranomaisesta valvoja ja päätöksentekijä ja alueen omistajasta nöyrä yhteiskunnan palvelija.

Natura-päätökset linnustonsuojelualueista tehtiin aikaisempien alueella tehtyjen lintuhavaintojen pohjalta tai ainakin näin 2000-luvun alussa annettiin ymmärtää. Havaintoja oli tehty ehkä vuosikymmenten ajan, mutta ainakaan täällä en saanut silloin tietoja siitä kuka havainnot oli tehnyt ja koska. Oman kokemukseni pohjalta lajiluettelot, jotka olivat päätösten perusteena, olivat paljon pidempiä kuin alueella todellisuudessa esiintyvien lajien määrä. Joten on aivan ymmärrettävää, ettei sellaisia lintuja, joita ei koskaan ole täällä ollutkaan, voida täällä havaita. 

Toinen mielenkiintoinen seikka liittyy Naturan aiheuttamiin alueen käyttöön liittyviin rajoituksiin. Veneväylää ei saa ruopata, tai jos luvan saa, on pohjasedimentti siirrettävä pois valuma-alueelta. Ennen Naturaa pohjasedimentti kasattiin veneväylän viereen tai rantaan vesirajan tuntumaan, jolloin alueelle jäi vuosiksi paljasta rantaa jossa vilisi pieniä kahlaajia ja puolisukeltajat saattoivat rantautua sulkasadon aikaan lepäämään. Nyt tällaisia alueita ei enää ole, on vain korkea ruovikko ja vesikasvien loppukesästä läpitunkemattomaksi kasvaneita matalikkoja, joissa eivät viihdy kahlaajat eivätkä puolisukeltajat. On päivänselvää että linnut ovat kadonneet elinolosuhteiden kadottua.

Rahat, jotka Natura- ja luonnonsuojelualueen hoitoon on sijoitettu, eivät ainakaan täällä ole johtaneet linnuston kannalta merkittäviin positiivisiin tuloksiin. EU ei tule lisäämään Natura-alueiden rahoitusta lähivuosina, joten tuo raportissa mainittu nelinkertainen rahamäärä tulisi olemaan kansallista rahoitusta eli suoraan suomalaisen veronmaksajan pussista kosteikkoihin ja ruovikkoihin kärrättävää pääomaa. Luonnonsuojelulle ei pystytä laskemaan taloudellista arvoa saati tuottavuutta, tällaista luotettavaa laskelmaa ainakaan minun silmiini ei ole osunut, joten mahdollista on että tuon moninkertaistetun rahoituksenkin jälkeen raportit tulevat näyttämään edelleen samaa, linnuston määrän ja lajikirjon heikkenemistä.  

   

Onnellinen perhe.

Jotain positiivista sentään, nimittäin karjan laiduntaminen jota perinnemaiseman hoitotoimenpiteenä suositeltiin, on nyt todettu taloudellisesti kannattavaksi. Lihakarja voi hyvin, lihan laatu paranee, jopa määrä kasvaa, liittymäkohtia lähiruokabisnekseen löytyy ja tietysti niittyjen biomassa tulee tuottavaan käyttöön jalostuneena ihmisen perustarpeeksi eli lihaksi kaupan hyllyyn. Tämä ei ole kuitenkaan mitään uutta, tässä on vain keksitty vanhat maatalouden perustoimintatavat uudelleen ympäristönsuojeluna ja perinnemaiseman hoitotoimenpiteenä.

Loppukaneettina vielä pohdintaa siitä että mitä parannuksia Natura on itse asiassa luonnontilaan tuonut? Oman kokemukseni pohjalta ei mitään. Rannat rämettyvät, linnut katoavat, yksityisen rannanomistajan käyttöoikeudet heikkenevät ja kaiken tämän hallinnointiin tarvitaan viranomainen joka valvoo, suunnittelee, hallinnoi ja päättää. Uskallankin kysyä, mihin viranomaista tarvitaan ja mikä on viranomaisen tehtävä? Kai Tuovinen toi kirjoituksessaan esiin Talvivaaran päästönormit ja niiden systemaattisen ylittymisen viranomaisyhteistyöstä ja -valvonnasta huolimatta. Niin Linnut vuosikirjan raportin kuin oman henkilökohtaisen kokemukseni mukaan Naturan linnustonsuojelualueiden tila, lintujen määrä ja lajikirjo ovat heikentyneet viranomaisten toimenpiteistä huolimatta. 

Jos jotain hyvää Naturassa on, niin kansanvälisten kaivosyhtiöiden hankkeille se asettaa pitemmän harkinta-ajan ja jättää meille suomalaisille aikaa miettiä kuka hyötyy luonnonvaroistamme. Mutta näyttää siltä, että edes niitä se ei pysäytä kokonaan, sillä Viiankiaavan alla oleva malmilöydös mitä todennäköisimmin kaivetaan esiin, oli alue Naturaa tai ei.