Maaliskuun aurinkoisina päivinä alkaa metsästä kuulua uusia kirkkaita polveilevia melodioita. Puiden oksia koristavat värikkäät laulajat. Sitruunankeltaiset sirkut ja punaiset tulkut erottuvat lehdettömistä tummanpuhuvista puista, ne näyttävät aivan kuin mehukkailta kypsiltä hedelmiltä jotka odottavat poimijaansa. Ja siitä lauluissakin lienee kysymys.
Tänään risukeosta alkoi kuulua poikkeuksellisen värikästä laulua. Laulaja hyppeli oksalta oksalle, mutta katsekontaktin saamiseen vaadittiin hetki aikaa. Pikkuvarpunen tavoilleen uskollisena etsii taas kumppania pesintäpuuhiin. Ajankohta vaikuttaa hieman aikaiselta, mutta lämpimät aurinkoiset päivät herättävät pienen visertäjän tunteet ja nyt kumppania etsitään tositarkoituksella koko kesän kestävään suhteeseen.
Punatulkku ei jää pikkuvarpusta pahemmaksi, sekin on jo avannut äänensä ja virittelee tuttua keväistä lauluaan. Mistään kilpalaulannasta ei vielä ole kysymys, sillä niin pikkuvarpunen kuin punatulkkukin ovat yksin liikkeellä, lajitovereita ei pihapiirissä näy. Ne linnut, joilla on sankka parvi ystäviä, ovat vielä vaitonaisia, mutta toki tiaiset lentävät jo kisaillen ja osa pareittain. Olisiko tulossa aikainen kevät? Kenties, jos näihin lentäviin taivaanmerkkeihin on uskominen.
Näinä päivinä kohtaa metsässä monenmoista kulkijaa. Tolpan nokassa nuokkuu unelias orava. Se on kuitenkin selvästi aktiivisempi kuin talvipakkasella, jolloin se käpristeli palelevia käpäliään oksanhaarassa. Uteliaana se seuraa ihmisten liikkeitä, mutta arkana pitäytyy turvallisen välimatkan päässä.
Puutarhassa pistäytyy säännöllisesti myös mietteliäs mustarastas. Siementen lisäksi se mielellään lyö nokkansa jäiseen omenaan. Omenat katoavatkin nopeasti ruokintapaikalta. Päivisin niitä nokkivat linnut, mutta yöllä jänis käy napsimassa jäljelle jääneet maukkaimmat palat. Viimekesän sato kuitenkin riittää kauden loppuun asti, joten säätelyyn ei ole aihetta.
Joka päivä aamuin illoin ilmestyy siniselle taivaalle aura valkoisia siipiä. Lokit lentävät aamuisin kaupunkiin ja illalla ne palaavat, mutta minne, on minulle arvoitus. Tämä näytelmä tulee toistumaan koko kesän, nyt linnut ovat vielä puhtaan valkoisia, mutta kesällä niiden väri muuttuu tummemmaksi.
Öisin tapahtuu kummia. Sen lisäksi että jänikset vierailevat puutarhassa säännöllisesti, on myös supikoirapariskunta herännyt talviuniltaan. Kuutamoyössä tuuheaturkkiset koirat istuivat rinnakkain sen samaisen kaivon kannella, jossa Haukotus aikanaan haukotellessaan sai nimensä. Haukotus istui kannella yksin, mutta nyt koiria on kaksi. Romanttinen kuutamontuijotus päätyi omenapuun alle jossa pariskunta suoritti nopean aktin. Odotettavissa on siis poikue. Supikoiran kantoaika on noin 60 vuorokautta, joten onnellinen perhetapahtuma on odotettavissa Ylermin tai Helmin nimipäivien tienoilla. Haukotus sai nimensä haukottelustaan, mutta tällä kertaa nimeämiskäytäntö on toinen ja pariskunnan nimet olkoot siis Ylermi ja Helmi. Oletettavissa on että myös Ylermi ja Helmi tulevat verottamaan omenatarjontaa, joten pieni inventaario lienee paikallaan.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti