Suomen petokannan monimuotoisuus

Olen osallistunut keskusteluun Suomen suurpetokannasta koskien lähinnä sutta. Siinä sivussa on mainintoja saanut myös kissa. En tiedä miten satunnainen lukija suhtautuu hapatukseeni, mutta olen päättänyt nyt paneutua asiaan sen vaatimalla hartaudella. Osansa minulta ovat saaneet niin Lind kuin Söderholm, mutta en ole niin paha kuin tekstini ovat antaneet ymmärtää. Tahdon todistaa sen sillä, että minä, joka haluan valokuvia sudesta, kartoitan nyt toden teolla kuka täällä oikeastaan on se suurin peto. 

Villiintynyt kissa viihtyy petohaaskalla.

Tänään koekuvauksissa paistatteli päivää villiintynyt kissa. Närkästyin hänen toimeliaisuudestaan sen verran että keräsin haaskan pois ja tuhosin kuvat, paitsi tuon yhden jonka liitin tähän kirjoitukseeni. Juuri ennen pimeyttä vein haaskan takaisin ja asensin kameran paikoilleen. Nyt muutama minuutti jälkeen kello seitsemän on koko runsas haaska pureskeltu ja arvatenkin muistikortti täynnä kissan kuvia.

Tuulee, sataa, on harmaa keli, joten en oleta saavani yhtään suomalaista alkuperää olevaa petoa kuviini tänä yönä. Sutta en edes odottanut, ilves ei liiku tällä säällä, ei sen paremmin kettu ja supikoirat tuskin tulevat paikalle ilman haaskaa, joten ainoaksi kuvamaailman saalikseni tullee jäämään afrikkalaista syntyperää oleva villiintynyt kotikissa.

Päästäkseni nyt asiaan, olen todenteolla sitä mieltä että kissojen pitäminen vapaana tulisi lailla kieltää. Kun tästä Suomea piinaavasta kissaongelmasta on päästy eroon, voimme ryhtyä miettimään, mikä peto on seuraavaksi haitallisin Suomen luonnon monimuotoisuudelle.

Toivoisin että ainakin Marko Lind yhtyy mielipiteeseeni, sillä hän vihaa koirasusia. Haluaisin tehdä hänen kanssaan yhteistyötä asiassa, sillä olen huomannut että naapurini on hankkinut uuden koiran, joka sekin vanhan tapaan on vapaana. Kevään koittaessa nämäkin tulevat tallentumaan riistakameraani ja jos paikalla olisi oikea susi, se siis todennäköisesti kartuttaisi seksuaalisia kokemuksiaan ja laumaansa yhtymällä näihin otuksiin. 

Varpuspöllö herättää suuria tunteita.

Miksi suomalaisen luonnon suojelu on niin vaikeaa? Siksikö, että me suojelemme itseämme, mirrejämme ja puudeleitamme luonnon kustannuksella. Varpuspöllö syö pikkulintuja joita olen ruokkinut koko talven, tämä ei suuresti harmita minua sillä olen rakastunut tuohon pieneen pöllöön. Tyypillistä naiselle, mutta luonnon ehdoilla.