Kaksisirkkainen asteri

Hereford

Salmensuun tilalla Sauvossa kasvatetaan korkeatasoista pihvikarjaa. Lehmät viettävät kesät laitumilla ja talvet vapaana pihatoissa. Emolehmät hoitavat itse vasikkansa.

 

.

Mäyräkoiran takapuoli

Varmalta taholta saamani tiedon mukaan on viime viikon Uutisvuoto-ohjelmassa tuotu esiin se tosiseikka, että naiset, joilla on leveä ahteri, ovat älykkäämpiä kuin sulavamuotoiset vähällä selluliitilla varustellut naiset. Koska Uutisvuoto on asiaohjelma, on totuus kiistaton.

Minä, joka olen viime aikoina keskittynyt lähinnä eläimiin, aloinkin siis miettiä heti päteekö sama totuus myös muussa luomakunnassa. Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen koira, onhan koira esimerkiksi poliisin toiminnassa ehdoton apu vaikeassa rikosten torjunnassa ja etsintätoimissa. Koiran älykkyys on myös kiistaton, osaavathan koirat matematiikkaa, sanoja ja tottelevaisuutta sivistyneessä mielessä, toisin kun monet ihmiset. Koirat toimivat niin sotilaina, poliiseina kuin etsivinä, aina virkansa puolesta vastuullisissa yhteiskunnallisissa tehtävissä. Ilman koiraa moni rikos jäisi selvittämättä. Huumeiden etsinnässä koira on ehdoton poliisin apuvälinen, ruumiskoirat löytävät sen mitä naaraamalla ei saada pintaan ja raunioista koirat löytävät hautautuneet sieltä minne ihmisen aistit eivät yllä.

Mäyräkoiraa ei käytetä poliisikoirana, mutta kokemukseni mukaan juuri mäyräkoiralla on sen kehon ja pään kokoon verrattuna kohtuullisen suuri takapuoli. Koira on toki juuri tarkoitukseensa sopivan sulavamuotoinen, ei se ahteristaan jää kiinni luolakokeessa. 

Kokemusteni perusteella tiedän myös, että mäyräkoira on älyttömän fiksu ja viisas. Voisiko siis nartun mäyräkoiran älykkyyden taustalla olla juuri omega-3 rasvahappojen varastoituminen sen takapuoleen? Fiksulle koiralle tämä varasto on ehdoton etu.

Toisaalta omega-3:n varastoiminen voi olla monessa tapauksessa myös täysin turhaa, sillä jos nupissa ei toimi mikään ei rasvahapolla voi sen toimintaa parantaa. Perus edellytys tämän varaston käytölle onkin siis että moottorissa täytyy olla riittävästi tehoa jotta polttoaineelle löytyy kulutusta. Tämän jokainen auto-insinööri ymmärtää. Miksi varustaa auto 100 litran tankilla, jos kulutus on neljä litraa satasella ja tankkaamassa käydään 500 ajokilometrin jälkeen.

Miksi varustaa urheiluauto pakettiauton tavaratilalla jos halutaan aerodynamisuutta ja sulavaa liikkuvuutta mutkissa ja suorilla? Uskallan esittää tämän kysymyksen koska en ole se kuuluisa Audi-mies, vaan ihan tuiki tavallinen Suomalainen nainen.

.

Autumn Term

"Kädettömän herkkyys muovaa metallin

kuin kauniin helman tuulahdus ja sepän vihellys.

Taidottoman tunnustus

on sukunsa imelä kiiman haju

ja käsistä pudonnut keskonen.

Hiljaisuus vallitsee,

kun tyhmällä ei ole kuulijoita 

ja metsä peittää

sivistymättömyyden jäljet."

Dragan Armenialainen

" läkkisepän hiomaton taito peittyy
omenan esteettiseen täydellisyyteen

aasialaisen suitsukkeen imelä haju muistuttaa

kaiken elollisen kuihtumisesta

tulitikkurasian kannessa leijona

heiluttaa oikeuden miekkaa

syksyisten pudonneitten lehtien kirjavuus
painautuu kohtalon pimeää puolta vasten

tuli, savu, tuuleen heittynyt tuhka

kuin rangaistukseksi väärien jumalien palvonnasta

rikki taotusta sormesta pirstaloitunut veri

idästä tuulee, siperia peittyy unohduksen harmaaseen tuhkaan

vain Dragan Armenialainen ratsastaa vastatuuleen "

Diana von Swiadectwa

 

Tinca Tinca

Grus grus

Perca fluviatilis

  

 

Impressionismin synty

Näinä päivinä tulee kuluneeksi vuosi siitä kun jätin materialistisen maailman palvonnan. Tämän kuluneen vuoden aikana olen keskittynyt lempiharrastuksiini luontoon, lintuihin ja valokuvaukseen. Viime päivinä olen alkanut kuvata myös kaloja, koska linnut ovat jo joko muuttaneet tai lentävät suurina parvina korkealla taivaalla kamerani objektiivin saavuttamattomissa.

Kuvaan kaloja vanhoissa Riihimäen lasin lasipurkeissa. Kuvista tulee usein epätarkkoja, koska kalojen liike on nopeaa, lasin pinta kaareva ja sen paksuus vaihtelee sekä vesi taittaa valon omintakeisella tavallaan. Joskus asetelmat ovat kuitenkin niin harmonisia, että epätarkkaa kuvaa ei halua hylätä vaan yrittää käsitellä sen siedettäväksi. 

Hämmennyin kun huomasin että joistakin kuvista tulee kuvankäsittelyllä lähes impressionistisen maalauksen kaltaisia. Claude Monet maalasi aikuisella iällään sen mitä minä nyt voin saada aikaan epätarkasta kuvasta kuvankäsittelyohjelmalla. Herää kysymys, oliko Monetilla taittovirhe, josta syystä hän näki maailman epätarkasti ja korosti siksi epätarkkoja yksityiskohtia värein? Olisiko käynti optikolla ollut este impressionistisen tyylisuuntauksen synnylle?

Halveksumatta yhtään taiteilijan sielusta kumpuavaa luovuutta epäilen suuresti että oikeanlaiset silmälasit olisivat voineet vaikuttaa Monetin maalausten ulkoasuun. Olisiko optinen harha ollut tarkoituksenmukaista maalarille joka oli aidosti taitava? Eihän nykypäivän valokuvaajakaan halua ottaa epätarkkoja kuvia, vaan investoi laitteisiin ja optiikkaan, joka takaa korkean kuvanlaadun. 

Uskallankin siis melkein väittää, että impressionismin synnyn takana on enneminkin taitelijan fyysinen heikkous - silmien taittovirhe - kuin henkinen luovuus. Jos taittovirhe olisi korjattu oikeanlaisella optiikalla, olisiko Claude Monet maalannut tarkasti kuin Rembrandt Harmenszoon van Rijn ikään?   

.

Kaloja klassiseen tyyliin

 

 

 

Pikku-Tinca

Tänään oli syöttiverkkoon tarttunut pieni Tinca tinca. Kala, jota suomalainen ei välttämättä edes tunnista, mutta joka muualla on hyvinkin arvostettu ruokakala. Tinca oli pieni, tuskin viiden sentin mittainen poikanen. Muut syöttiverkon kalat joutavat supikoiralle ruuaksi, mutta Tinca pelastuu. 

Tinca tinca oli siis kovin pieni. Aikuisena se on iso ja pullea ruokaisa kala. Nappasin Tincan varovasti irti syöttiverkosta. Se oli kuitenkin kärsinyt tiukkojen verkonsilmien puristuksissa, joten en uskonut sen selviytyvät. Nakkasin sen muiden kalojen joukkoon ja raahasin saaliin lajitteluun. Pikku Tinca sai erityiskäsittelyn. Valitsin sen varovasti muun saaliin joukosta, laitoin veteen, valokuvasin kalansaaliskirjastoon ja sitten vielä kokeilin, josko kala jäisi henkiin. Tinca ui ensin vähässä vedessä koussikassa ja kun uinti näytti sujuvan, siirsin sen ämpäriin. Ämpärissä oli syvää vettä ja kala ui taidokkaasti niin pinnalla kun sukelsi syvempään, joten laitoin koussikan ämpäriin suojaksi ja jätin kalan elpymään. 

Aika ajoin kävin katsomassa pikku-Tincaa. Hän lepäsi rauhallisesti pintavedessä koussikan varjossa, tai makasi uneliaana ämpärin pohjalla. Työnsin käteni veteen ja kosketin häntä. Tinca virkistyi, väisti tarmokkaasti voimakkain liikkein, mutta pelotta asettui kämmenelleni kun avasin käden pinnan alla.

Pientä kalaa, varsinkaan Tincaa, ei juuri kukaan edes huomaa. Suomalaiselle se on merkityksetön roskakala. Pikku-Tincan elämällä voi kuitenkin olla ihmiselle suuri merkitys tulevaisuudessa. Nyt vielä syömme mieluimmin kuhaa, haukea, lohta tai silakkaa – kaloja, joista monet ovat jo sukupuuton partaalla ja muuttuvassa ympäristössä lakkaavat ehkä olemasta kokonaan. Tincaa ei arvosteta ruokakalana, mutta sen rasvapitoisuus, nopeakasvuisuus ja vaatimattomuus, ennen kaikkea kyky selviytyä vähähappisissa likaisissakin vesissä, tekee siitä selviytyjän, joka jonain päivänä voi olla ihmiselle elintärkeä ravinnonlähde. 

Pikku-Tinca osoitti selviytyjänlahjansa pienestä koostaan huolimatta. Otin siis asiakseni pelastaa hänet. Vuorokauden tarkkailun jälkeen hän palaa takaisin kotilahteen. Eräänä päivänä, jos asiat ovat kovin huonosti, voi pikku-Tincan suku pelastaa meidät. Rasvainen nopeakasvuinen Tinca on savustettuna runsas maukas ateria kunhan osaa nyppiä pitkät ohuet ruodot pois sen vaaleasta lihasta. 

Saamieni tietojen mukaan osasin nyppiä kalasta ruodot jo ennen kuin opin puhumaan. Tänään moni toivoisi että olisin edes joskus hetken hiljaa, nyppisin vaikka ruotoja kalasta.

koussikka = vesikauha

.