Ano de Lobo

Kiinalaisilla on kalenterinsa, sen mukaan elämme nyt lohikäärmeen vuotta. Itse ole kiinalaisen kalenterin mukaan sika, josta olen ylpeä vaikkakin kalenterin määritelmän mukaan olen helposti huijattavissa. Kokemusta on, siitä viis, olen aidosti sika ja se jos mikä on ylpeyden aihe. Syön ruuan tähteitä ja muuta toisarvoista, mutta olen merkittävä proteiininlähde, joka ihmisenä olemisessa merkinnee sitä että vähäpätöisilläkin teoillani jaan hengenravintoa ympäröivälle yhteisölle. Emmehän ole kannibaaleja. 

Kiinalaisesta kalenterista piittaamatta olen päättänyt nimetä tämän vuoden suden vuodeksi. Siksi että olen jo heti alkuvuonna yrittänyt jäljittää sutta saadakseni siitä valokuvan, joka tälläkin kertaa jäi pelkäksi jäljeksi.

Jälki on kuitenkin suurin koskaan kuvaamani sudenjälki, joten kyseessä on suuri vuosi. Olen nähnyt suden kerran, kuvannut jälkiä monena vuonna ja tänä vuonna näin ja kuvasin suurimman koskaan näkemäni suden jäljen jo heti alkuvuonna. Kyseessä on siis susibongarin suuri vuosi.

Susia on ollut täällä aina, mutta niistä ei ole tiedetty, koska niistä ei kerrota. Minäkään en ole kertonut enää vuosiin, enkä kerro jatkossakaan kuin harvoille ja valituille. Julkisesti kerron vasta sitten kun tarve vaatii eli tilanne muuttuu joko huolestuttavaksi tai jopa vaaralliseksi, josta ei ole merkkejä vielä tänä päivänä.

Näin suden silmästä silmään noin viisitoista vuotta sitten. En tunnistanut isoa märkää koiraa sudeksi. Vasta myöhemmin, kun lehdessä kirjoitettiin suden raadelleen lampaita, totesin että olin kohdannut suden. Nyt tunnistan ison koiran sudeksi, silloin en sitä tunnistanut, koska susista ei puhuttu silloinkaan julkisesti.

Kun tein ensimmäisen jälkihavainnon ja yritin selvittää sitä, en saanut mistään vastausta. Metsästysseuran kaverit olivat kiinnostuneita mutta vaitonaisia, tunnettu suomalainen susi-asiantuntija kysyi vain missä jäljet havaitsin, mutta ei vahvistanut havaintoa. Meni pitkä aika ennen kuin ystäväni tuttava, joka otti asian tosissaan, sai vahvistuksen jäljen alkuperälle. Silloin ymmärsin että susihavainto on tabu. Sitä ei kommentoida suoraan tai julkisesti ennen kuin on ehdoton pakko.

Sama peli jatkuu tänä päivänäkin. Paikallislehdessä kirjoitettiin kolmena perättäisenä päivänä suden liikkeistä paikkakunnalla. Jutut olivat asiallisia ja asiantuntijat antoivat uskottavia lausuntoja. Yksi asia jäi kuitenkin vaivaamaan minua. Puhuttiin koko ajan yhdestä sudesta, mutta kun vertasin omia jälkihavaintojani ja asiantuntijalausuntoja, huomasin eron. Kun susi oli jo poistunut paikkakunnalta, kerrottiin että jäljen koko oli 11 senttimetriä, joka onkin aivan normaali havainto. Minulla oli kuitenkin kamerassani kuva, jossa jäljen koko oli suurempi. Lisäksi oli vanhoja ristikkäin kulkevia jälkiä, joka ei vastaa suden määrätietoista liikkumista. 

Olen kuvannut monina vuosina noita 11 senttimetrin jälkiä, mutta tällä kertaa pixelimaailmaani osui suurempi jälki. Vaikka olisinkin ehkä mitannut väärin, en ole voinut tehdä niin suurta virhettä, että jälki olisi samasta tassusta. Lisäksi osaan nykyään arvioida jäljen iän. Jälki oli noin kuusi tuntia vanha aamuinen jälki, se ei ollut auringonpaisteen kasvattama tai sateen piiskaama. Se oli aamuinen pakkasen kovettama painava jälki niukalla lumella. Susia oli siis ainakin kaksi, aivan niin kuin monissa aikaisemmissa jälkihavainnoissani on ollut. 

Susi on tabu. Niitä on, ja niitä on enemmän kuin yksi. Ne käyvät täällä joka vuosi. Ovat käyneet vuosien ajan eivätkä ole saaneet mitään pahaa aikaan. Julkisesti asiaa ei kerrota, mutta sen tietävät monet. Jo vuosia sitten kuulin erään tuttavani kautta tarinan täällä asuvista susista. Itse olen tehnyt jälkihavaintoja vuosittain tai sitten olen kuullut niistä. Julkisesti kuitenkin annetaan ymmärtää että susi ei ole täällä kuin satunnainen vieras, että niitä on vain yksi tai pari. Todellisuudessa ne ovat olleet täällä jo vuosien ajan, ehkä aina, mutta ne jotka tietävät sen eivät kerro. Ne jotka kertovat että satunnaisia ohikulkijoita on yksi, eivät tiedä mikä on totuus. Minä tiedän nyt enemmin kuin ennen ja kerron nyt sen minkä tiedän.

Tämä vuosi on suden vuosi - Ano de Lobo - ja tänä vuonna suuntaan kamerani sinne missä tiedän niiden liikkuvan. Ehkä saan kuvan, ehkä en. Yritystä on, susia on, enempää en kerro, sillä susi on edelleen ja tulee olemaan tabu.

.