sormet kulkevat hyväillen ilman syytä
kuin tuuli, ohimennen, kulkevat sormet
päämäärättömästi vaeltaa hyväily kuin etsien
kadonnutta esinettä pimeässä
pimeyden ääretöntä sääliä rakastan
rakkauden oikeutta mennä ensimmäisenä
ennen kuin aamu saa, kukat polun ovat yksin
ilman katseen kosketusta
katseesi kuin suudelma joka tuulena vaeltaa
ravistellen lehviä lempein huokauksin
kätesi, sormesi painautuvat ilolleni
kulkien, saapuen, vihdoin kadoten
en näe kättä, en huulia jotka suutelevat
kuin tuuli vaeltaa huokaus ihollani ja koskettaa
katse kuin sininen taivas kulkee iholla
tunnistan sinut, hengityksesi huokauksen
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti