lumierämaa on hiljainen, vain muutama jälki hangella
joku meni tästä, joskus
tunnelma on odottava, joku latu jossain aukeaa
Hän on tulossa, niin oletan, vaikka en voi varmaksi tietää
ehkä tulee esteitä, maailman kiireitä, muutoksia aikatauluihin
ehkä juna pysähtyy, raiteet katkeavat pakkasessa
tai sitten vaan Hän ei tulekaan
odotan, kuin kuuta nousevaksi
tähteä lentäväksi
kirkasta kuulasta yötä saapuvaksi
ja syliä johon painaa pää
nukkua pois ikävän maailman mukanaan tuoma väsymys
sydämessäni palaa kituva pieni kipinä
jos siihen puhaltaa, se voi syttyä
yksin se sammuu ja jäljelle jää vain tummuvaa hiillosta
kylmeneviä kekäleitä
toivon että Hän tulee ja puhaltaa hiipuvaan hiillokseen
tulen joka sulattaa jään, tekee kevään elämääni
tähän yhteen ja ainoaan jonka läpi vaellan
kuin yksinäinen tähti taivaalla, kaukana muista
silti hehkuvana ja valmiina kohtaamaan sen toisen
kahden yksinäisen tähden elämään mahtuu paljon
välimatkaa, odotusta, mahdollisia kohtaamisia
toivoa tulemisesta, syttymisestä ja hehkusta
joka täyttää koko maailmankaikkeuden
kerran, nyt tai ei koskaan
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti