Palelevia varpaita

on aamu taas, varpaita paleltaa

kahvi kylmenee kupissa ja pöydän alla on leivänmurusia

vastapäätä tyhjä tuoli, pöydälle unohtuneet silmälasit

ja pino luettuja lehtiä

ovi kolahti, portaikosta kuului kiireisiä askelia

Hän meni

kokoan ajatuksiani, siivoan työpöytää

mutta mielessä on aamu, varhainen

peiton alla varpaita, sääret ja lämmintä

ja sitten tulee käsi

hengitystä, huulia ja kostea suudelma

jotkut unet alkavat näin, jotkut unet päättyvät

ja aamu alkaa näin

joku voisi sanoa: olen koukussa, joku toinen: olen rakastunut

ja joku voisi sanoa olevansa onnellinen

olen rakastunut ja onnellinen

on aamu taas ja varpaita paleltaa

.

Odotusta

kissa seuraa hiiren liikkeitä näytöllä

auringon valossa sen karvat leijuvat ilmassa

ja laskeutuvat näppäimistölle kuin höyhenet

välillä katselemme taivaan sineen

etsien muuttolintuparvia, harhailevia harakoita

ja edestakaisin poukkoilevia pikkulintuja

avoimesta ikkunasta kuuluu äänekäs viserrys

valpastumme molemmat ja etsimme äänen lähdettä

pihapuista

pajujen latvat saavat auringossa vihertävän kruunun

silmut kasvavat ja ovat puhkeamaisillaan

kunnes tulee ilta, varjot ja viileys

iltaisin sytytämme kynttilät

etsimme taivaalta tähtiä, seuraamme kuun kasvua

ja odotamme aamua, kevättä ja kesää saapuvaksi

se herättää uinuvan maan, kenties se herättää

kauan kadoksissa olleet kukatkin jälleen kukkimaan

.

Yö

sormet kulkevat hyväillen ilman syytä

kuin tuuli, ohimennen, kulkevat sormet

päämäärättömästi vaeltaa hyväily kuin etsien

kadonnutta esinettä pimeässä

pimeyden ääretöntä sääliä rakastan

rakkauden oikeutta mennä ensimmäisenä

ennen kuin aamu saa, kukat polun ovat yksin

ilman katseen kosketusta

katseesi kuin suudelma joka tuulena vaeltaa

ravistellen lehviä lempein huokauksin

kätesi, sormesi painautuvat ilolleni

kulkien, saapuen, vihdoin kadoten

en näe kättä, en huulia jotka suutelevat

kuin tuuli vaeltaa huokaus ihollani ja koskettaa

katse kuin sininen taivas kulkee iholla

tunnistan sinut, hengityksesi huokauksen

.

Lumierämaa

lumierämaa on hiljainen, vain muutama jälki hangella

joku meni tästä, joskus

tunnelma on odottava, joku latu jossain aukeaa

Hän on tulossa, niin oletan, vaikka en voi varmaksi tietää

ehkä tulee esteitä, maailman kiireitä, muutoksia aikatauluihin

ehkä juna pysähtyy, raiteet katkeavat pakkasessa

tai sitten vaan Hän ei tulekaan

odotan, kuin kuuta nousevaksi

tähteä lentäväksi

kirkasta kuulasta yötä saapuvaksi

ja syliä johon painaa pää

nukkua pois ikävän maailman mukanaan tuoma väsymys

sydämessäni palaa kituva pieni kipinä

jos siihen puhaltaa, se voi syttyä

yksin se sammuu ja jäljelle jää vain tummuvaa hiillosta

kylmeneviä kekäleitä

toivon että Hän tulee ja puhaltaa hiipuvaan hiillokseen

tulen joka sulattaa jään, tekee kevään elämääni

tähän yhteen ja ainoaan jonka läpi vaellan

kuin yksinäinen tähti taivaalla, kaukana muista

silti hehkuvana ja valmiina kohtaamaan sen toisen

kahden yksinäisen tähden elämään mahtuu paljon

välimatkaa, odotusta, mahdollisia kohtaamisia

toivoa tulemisesta, syttymisestä ja hehkusta

joka täyttää koko maailmankaikkeuden

kerran, nyt tai ei koskaan

.

Romantikko

liian romantikko tähän maailmaan?

näet kaikessa jotain kaunista

vaikka maailma on paha, ruma ja keskinkertainen

mitä siitä, sehän on paikka jossa vietämme elämämme

ikuisuus on vain haavekuva

tietoisuus siitä mikä on pysyvää

vailla meitä ja keskinkertaisuuttamme

tähdenlentoja me ihastelemme

niiden salamannopea katoaminen taivaan sineen

yllättävä satunnaisuus

tekee lähtemättömän vaikutuksen

olemalla ennalta aavistamaton hetki

kuin elämämme täällä

tunteemme ovat kuin niiden kirkas valo

välähdys, joka valaisee maailmamme

hetken kaikki on läsnä ja kirkasta

meille annettiin nämä aistit

tämä katoava olemus joka kietoutuu olemattomaan sieluumme

tulimme osalliseksi jostakin sellaisesta

jota emme voi ymmärtää

halu ymmärtää on heikkous

se tekee sinusta hauraan

kuin särkyvä kuvastin on maailmamme

ilman tähtiä, taivasta, silmien valoa

joka sulattaa jään kristallinkirkkaiksi pisaroiksi

joilla ravita elämäni jano

.

Juuri ennen kuin ...

heräsin linnunlauluun, aamun viileään suudelmaan

ikkunan takana outo huuto, kuin haavoitetun hirven

pakkasaamu ja auringon ensisäteet

hangella lumen kristallia

ajattelin sinua, lämmintä kainaloa johon käpertyä

nukkua pois yön viimein väsymys

hengittää ihollasi ja kuulla sydämesi lyönnit

juuri ennen kuin …

kello soi ja on aamu

.

Maaliskuun yö

valvon, ajattelen sinua

nousin, keitin kahvin ja poltin sikarin

en tiedä mitä haluat minusta vai haluatko mitään

jotain haluat, siltä minusta tuntuu

sillä kirjoitathan minulle kauniista kaipaavia viestejä

ja kuitenkin olet niin etäinen, niin kaukana

kuin tähti taivaalla

näen loisteesi, mutten tunne lämpöäsi

onko niin, että jos tuntisin, polttaisit minut

ajattelen sinua, valvon

kirjoitan runon, tuijotan pimeään yöhön

en näe taivasta, en tähtiä, on pilvistä

on vain kylmää ja pimeää, katseeni etsii valoa

sinua, joka tulit sydämeeni kuin salama

ukkosmyrskyn lailla pyyhit hetkeksi murheeni

teit minusta hetkeksi onnellisen, kunnes

katosit taas, kuin tähti pilviverhon taa

tulee aamu, niin pilvet kuin tähdet katoavat

.

Joku

Hän

öisin herään kummaan tunteeseen

poissaolevanakin Hän on läsnä

joskus tuulen kuiskaus on kuin

hänen hellät sanansa kun ne putoavat huulilta

kuin keväiset vesipisarat

kuulaina ja kirkkaina, vailla pölyn sameutta

auringon valo on kuin Hänen katseensa

lämmin ja hehkuva keskipäivän kirkkaus

jota eivät pilvet varjosta

ei tuulen mukanaan tuoma usva

joskus kun istun yksin rannalla

tulee aalto ja kantaa mukanaan

kiveä, simpukankuorta ja vaahtoa

silloin ajattelen, missä ja milloin

ensimmäistä kerran kohtasimme

oliko se ennen vain jälkeen maailman synnyn

oliko aikaa silloin vielä olemassakaan

 

Satu rakkauden

Ei tullut takkia, ei tuluskukkaroa

kävin niin kuin sadussa.

Ei tullut juhannushäitä

ei häämatkaa

ei edes kihloja.

Tuli muutama hätäinen suudelma

ja yhdessä vietetty yö.

Rakkaus on kuin satu

kaunis ja niin uskomaton.

.