Parasiitit menestyvät ekosysteemissä

EU:n budjetti, rahoituksen kohdentaminen ja ennen kaikkea Suomen nettomaksuosuus ovat herättäneet paljon keskustelua viime aikoina. Henkilökohtainen huomioni on se, että kun verovaroja kierrätetään Brysselin kautta, niiden status myös muuttuu, rahaa ei enää mielletäkään verorahaksi vaan siitä tulee jotain muuta. EU-tuesta tulee investointirahaa, infrastruktuurin elvytys- tai rakentamisrahaa, jonka alkuperää ei koeta maksetuiksi veroiksi. Näin joku yrittäjä voi jopa luulla, ettei hänen yritystoimintaansa tueta verovaroin. Raha niin EU:n kuin valtion kassaan kertyy kuitenkin pääosin vain verokertymän kautta, sillä sijoitukset eivät juurikaan ole kannattavia näinä päivinä. Velkarahalla taas on korko ja lopulta myös velka lyhenee vain verottamalla.

EU:ta ja Suomea sen osana voidaan verrata luonnon ekosysteemiin. EU on laajempi ja monimuotoisempi ekosysteeminä kuin Suomi. Voidaan nähdä että kuulumalla suurempaan ekosysteemiin selviytymisen edellytykset ovat paremmat, mutta katastrofin sattuessa todennäköisesti osa ekosysteemistä tuhoutuu. Pieni Suomi ekosysteemin osana on erityinen ja siksi sen voisi kuvitella olevan harvinaislaatuinen ja säilyttämisen arvoinen. Nyt kuitenkin nettomaksajana sen ekosysteemi köyhtyy vuosi vuodelta, onko se luonnonvalinta vai ihmisen aikaansaannosta?

Ekosysteemi on se kokonaisuus, ympäristö, joka luo elämän edellytykset, joissa sen monimuotoisuus valikoituu luonnonvalinnan kautta. Jos ekosysteemiin tulee jokin ulkopuolinen tekijä, esimerkiksi kun Suomen ekosysteemiin kierrätetään rahaa Brysselin kautta, saattaa systeemiin tulla ja tulee ulkopuolisia tekijöitä joita voi kutsua myös tulokaslajeiksi. Luonnon ekosysteemissä tulokaslaji mielletään aina uhaksi, mutta miten on yhteiskunnan ekosysteemissä? Muuttaako EU:n kautta kierrätetty raha Suomen harvinaislaatuista ja erityistä ehkä suojelun arvoista ekosysteemiä parempaan suuntaan kun veroraha matkalla pienenee ja muuttaa statustaan?

No, tätä avaustani voidaan taas kerran pitää populistisena, harhaoppisena, ei asiantuntijan herjaavana kirjoituksena. Ekosysteemissä on aina myös rasismia ja populismia, mutta mitä oikeastaan on populismi tai rasismi Euroopan laajuisessa yhtenäisessä monimuotoisessa ekosysteemissä? Onko ekosysteemin tietoinen kaventaminen ja supistaminen peräti rasismia? Suomen ekosysteemi kaventuu ja supistuu, koska se on nettomaksaja. Ohjaako EU sattumanvaraisesti vai tietoisesti ekosysteemiämme kaventumaan ja supistumaan vai väittääkö joku että kyseessä on luonnonvalinta?

Marco esittelee parasiittia.

Joka tapauksessa ekosysteemi näyttäisi suosivan parasiittejä. Parasiitti käyttää olemassa olevaa infrastruktuuria hyväkseen ja lopulta kasvaessaan tappaa mahdollistajansa. Mahdollistajana yhteiskunnan ekosysteemissä voidaan nähdä kannattava liiketoiminta, tuottava työ ja niiden kautta maksetut verot. Kun verotus käy raskaaksi mahdollistajista kansainväliset yritykset siirtyvät muualle, kotimaiset kuolevat, tuottava työ tätä kautta vähenee ja verokertymä ehtyy. Verovaroin kasvava parasiitti jää viimeiseksi, vielä senkin jälkeen kun mahdollistaja on jo kuollut, parasiitti elää vielä jonkin aikaa, mutta kun mahdollistajan energia ehtyy, kuolee myös parasiitti. Erityisesti suurissa ekosysteemeissä näyttäisi esiintyvän paljon parasiittejä (kuva).    

Tätä ristiriitaa suuren ja pienen ekosysteemin osalta kuvaa hyvin myös case Salo ja sen ympäristötoimet, joista en tässä kirjoita yksityiskohtaisemmin, ne on kuvattu aikaisemmissa kirjoituksissani. Mutta ympäristön eheyttämisen ja säilyttämisen kohdentaminen vain osalle aluetta näyttäisi olevan selviytymisen edellytysten tietoista kaventamista, se ei ole luonnonvalinta eikä se voi olla myöskään sattumaa koska sitä ohjaavat asiantuntevat tahot.  Ristiriita tässä syntyy myös siinä, että nämä asiantuntevat tahot tyypillisesti kannattavat Euroopan laajuista suurta yhteiskunnallista ekosysteemiä, mutta luonnon ekosysteemissä he suosivat pientä ekosysteemiä. Onko pieni sittenkin kauniimpaa?

Köyhä voi olla onnellinen.

Pienuutta voidaan rahassa mitaten nimittää myös köyhyydeksi. Oma kokemukseni köyhyydestä on ollut hämmentävä, nimittäin maailman köyhät näyttäisivät olevan paljon onnellisempia kuin rikkaat, silloin kun heillä on perustarpeiden tyydytys edes kohtuullisella tasolla. Perustarpeena heillä on tyypillisesti puhdas vesi, ravinto, lämpöä ja aurinkoa. Näiden lisäksi tiivis yhteisö, sosiaalisia suhteita ja jonkin verran myös työtä ikään, sukupuoleen tai sosiaaliseen asemaansa katsomatta (kuva). Oleskeluyhteiskuntalaisia tällaisessa ekosysteemissä ovat lähinnä vain kulkukoirat (kuva).  

Oleskeluyhteiskuntalainen.

Mikko Engren tuo tämänpäiväisessä avauksessaan esiin myös koko Euroopan laajuisen ekosysteemin köyhtymisen. Euroopan talous polkee paikallaan ja palkkoja pitäisi alentaa. Palkanalennukset nähdään mahdollisuutena työllisyyden parantamiseen. Marjatta Halkilahti taas viimeisimmässä avauksessaan peräänkuuluttaa Suomen ekosysteemin ehtyvien taloudellisten voimavarojen kohdentamista asettamalla kysymyksen: ikäihmisille vai EU:lle? Niin, mikä on järkeenkäypää tässä tilanteessa, pienennämme palkkojamme, keräämme sitä kautta vähemmän verovaroja, lähetämme rahat Brysseliin ja oman yhteiskunnallisen ekosysteemimme perinnemaisemaa edustavat ikäihmiset, miten heidän käy?  

Usein annetaan ymmärtää että populismi ja sitä kautta nationalismi, joka tähtää pienen Suomen kokoisen yhteiskunnallisen ekosysteemin säilyttämiseen, olisi jopa järjenköyhyyttä. Toisaalta annetaan taas ymmärtää että luonnon ekosysteemissä pienelle alueelle rajautuvat kohdennetut toimet ulkopuolisista alueista piittaamatta ovat täysin järkeenkäypiä. Jokin tässä ajattelutavassa näyttäisi olevan pahasti vialla, oletan että vika on rakenteellinen. Mutta koska tunnettu tosiasia on, että vialliset rakenteet ennemmin tai myöhemmin romahtavat, myös tämä rakenne tullee romuttumaan.