Suomen ensimmäinen kulttuuriympäristöstrategia

Eurooppalaista kulttuuri- ja perinnemaisemaa löytyy yllättäen myös Euroopan ulkopuolelta

.

Twitteristä löytää kaikkea kiinnostavaa. Tänään törmäsin ympäristöministeriön linkkiin työryhmästä joka on perustettu luomaan Suomelle ensimmäistä kulttuuriympäristöstrategiaa. Reilun toisenkymmentä virkamiestä alkaa nyt pohtia strategiaa, jonka tulee ”arvioida kulttuuriympäristöjä koskevia sopimuksia ja niiden kansallisen toimeenpanon tilannetta sekä arvioida Suomen nykyistä suojelupolitiikkaa sopimusten antamaa kansainvälistä kehystä vasten.”

Minulle tulee tästä väistämättä mieleen taannoinen Suomen luonnon monimuotoisuuden ja kestävän käytön strategia 2011−2020, jonka kansalaiskuulemiseen itsekin osallistuin. Myöhemmin sitten nähtyäni strategian luonnoksen otin vielä yhteyttä kansanedustajaani, minulla kun sellainen on, onnistuin nimittäin äänestämään viime vaaleissa oikeaa henkilöä. No, strategiaa ei viedä eduskunnan käsittelyyn vaan se annetaan valtioneuvoston periaatepäätöksenä, joten se siitä.

Henkilökohtaiseksi ongelmakseni näyttävät muodostuneen nämä virkamiesten arvioinnit ja selvitykset, ne kun saattavat johtaa vastaavaan menettelyyn kuin Natura- tai luonnonsuojelupäätökset aikanaan. Ympäristöministeriön tiedotteen mukaan ”kulttuuriympäristöllä tarkoitetaan rakennettua ympäristöä, maisemaa, kiinteitä muinaisjäännöksiä sekä perinnemaisemia”, joka siis käytännössä tarkoittaa tätä mökkiä jossa nyt istun päätteen ääressä, tuota pihamaata ja metsää joka näkyy ikkunasta ja vielä tuota turkasen saastunutta luonnonsuojelualuetta jonka perinnemaisemaa nyt jo hoidetaan ympäristöviranomaisen suosittelemalla tavalla.

Tällainen pieni ihminen, joka ei luonnollisestikaan ymmärrä mitään suurista linjoista, tuntee olonsa aika turvattomaksi tässä rakennetussa ympäristössä ja perinnemaisemassa, jossa jo nyt rajoitetaan alueen omistajan oikeuksia, suositellaan vähintäänkin outoja luonnonsuojelutoimenpiteitä ja järjenvastaisesti suojellaan alueita joille lasketaan urbaanin yhdyskunnan puhdistetut jätevedet hormoni- ja lääkeainejäämineen.

Pelottavinta tässä kaikessa on se, että itsekin olen sitä mieltä että kyseessä on merkittävä kulttuuriympäristö ja perinnemaisema. Jos ja kun virkamiehet keksivät sen ei täällä saa tehdä enää mitään. Kun mottonani on ”ihminen on osa luontoa ja suojellessaan luontoa ihminen suojelee itseään” niin eivätkö virkamiehet voisi silloin suojella myös meitä ihmisiä osana luontoa ja kulttuuri- ja perinnemaisemaa.

Vai onko se liikaa pyydetty? Onko ihminen osa kulttuuri- ja perinnemaisemaa?