 |
| Lääkitystä suoraan suoneen. |
Eva Söderholm on tuohtunut siitä että oletettu susi raateli hänen kissansa riekaleiksi kotipihalla. Hänen mielestään ”asutusten liepeillä norkoilevat häirikkösudet saisi tappaa ilman sakkoja tai muita rangaistuksia”.
Söderholmin empatiat ovat afrikkalaisperäisen kotikissan puolella
Suomen luontoon kuuluvia alkuperäislajeja vastaan. Söderholm näyttäisi
olevan myös suuri Marko Lind-fani.
Afrikkalaisperäinen kotikissa on kuitenkin uhka Suomen luonnon monimuotoisuutta kohtaan. Vapaana pihapiirissä ja luonnossa liikkuvat kissat tappavat valikoimatta myös rauhoitettuja lintuja ja muita eläinlajeja ilman rangaistuksen pelkoa. Tietääkseni ei yksikään suomalainen kissanomistaja ole joutunut maksamaan korvausta kissan tappamista rauhoitetuista lajeista, korjatkaa jos olen väärässä.
Minun käsitykseni mukaan siis kotikissa on ympäristölleen vaarallisempi ja haitallisempi kuin suomalainen susi. Kissa voi olla vaarallinen myös omistajalleen, sillä kissan kantama toksoplasma-loinen voi tarttua ihmiseen. Jos terve ihminen saa tartunnan, se ei ole haitallinen. Raskaana oleville ja niille, joiden vastustuskyky on heikentynyt, se on vaaraksi. Alkueläin pystyy läpäisemän istukan ja voi aiheuttaa sikiölle vauriota tai jopa keskenmenon.
Omasta kokemuksestani voin kertoa myös kohtaamisista hyönteisten ja käärmeiden kanssa. Viime kesänä sain kolme mehiläisenpistoa. Kaksi ensimmäistä eivät tuottaneet mitään normaalista poikkeavaa ongelmaa, mutta kolmas oli kohtalokas. Mehiläinen oli normaalia pienempi ja luulinkin sitä ensin kukkakärpäseksi kunnes oireet parissa minuutissa alkoivat. Paikalle kiisi kaksi ambulanssia ja puhuttiin jo Medi-Helistä. Minua se hiukan huvitti, olinhan jo saanut ensiavuksi adrenaliinia ja happea ja olo oli taivaallinen. Totuus paljastui minulle myöhemmin kun kuulin keskussairaalassa verhon takaa lääkärin ja hoitajan välisen keskustelun. Selvisin, mutta tämän kokemuksen perusteella voin sanoa että hyönteinen voi olla vaarallisempi kuin susi tai kissa.
Oletetun käärmeenpureman sain huomaamatta. Noin pari tuntia jälkeenpäin aloin tarkastella kutiavaa turpoavaa kättäni ja näin siinä kolme valkoista pistettä. En katsonut aiheelliseksi tehdä mitään sillä en tiennyt mistä pisteet olivat tulleet. Turvotus kesti kolme päivää ja kun olin kaksi päivää virtsannut verta, heräsi minussa pelko toipuvatko munuaiseni tästä. Toipuivat, en tarvitse dialyysiä enkä lääkitystä enkä ole elinsiirtojonossa. Tämän kokemuksen perusteella voin sanoa että käärme on salakavalampi ja vaarallisempi kuin susi tai edes kissa.
Niin ja sen suden olen nähnyt kerran silmästä silmään, susi käänsi minulle selkänsä ja juoksi pois. Jälkiä olen bongannut paljon ja susi on jolkotellut viidenkymmenen metrin päässä kotipihastani. Samalla reissulla susi moikkasi myös naapurin hevosia kolmenkymmenen metrin päästä, mutta metvursti ei maistunut sudelle. Sudesta ei siis ollut mitään vaaraa kenellekään. (Tiedoksi muuten että naapurin hevonen on allerginen hyönteisille ja joutuu kesähelteellä pitämään loimea suojanaan.)
Pienenä lisämausteena tähän juttuun voin kertoa varmalta taholta kuulemani tiedon. Kun mehiläisepisodin jälkeen tapasin lääkärini, hän kertoi että sillä samaisella paikkakunnalla, jolta minut kiidätettiin pillit ulvoen keskussairaalaan, oli luonnosta löydetty Etelä-Amerikasta peräisin oleva erittäin myrkyllinen hämähäkki. Havainnon luotettavuuteen viittaa se että paikallisen yliopiston tunnettu hyönteistutkija oli tutkinut hämähäkin ja tehnyt lajimäärityksen.
Suomen luonnossa on siis paljon vaarallisempia otuksia kuin susi. Lisäksi niitä on lukumäärällisesti huomattavan paljon enemmän kuin susia. Kaikkein pienimmät ja mitättömimmän tuntuiset otukset näyttäisivät olevan kaikkein salakavalimpia ja nopeasti tappavia, toisin kuin susi, joka ei ole syönyt yhtään lasta tai mummoa vuosisataan.
Afrikkalaisperäinen kotikissa on kuitenkin uhka Suomen luonnon monimuotoisuutta kohtaan. Vapaana pihapiirissä ja luonnossa liikkuvat kissat tappavat valikoimatta myös rauhoitettuja lintuja ja muita eläinlajeja ilman rangaistuksen pelkoa. Tietääkseni ei yksikään suomalainen kissanomistaja ole joutunut maksamaan korvausta kissan tappamista rauhoitetuista lajeista, korjatkaa jos olen väärässä.
Minun käsitykseni mukaan siis kotikissa on ympäristölleen vaarallisempi ja haitallisempi kuin suomalainen susi. Kissa voi olla vaarallinen myös omistajalleen, sillä kissan kantama toksoplasma-loinen voi tarttua ihmiseen. Jos terve ihminen saa tartunnan, se ei ole haitallinen. Raskaana oleville ja niille, joiden vastustuskyky on heikentynyt, se on vaaraksi. Alkueläin pystyy läpäisemän istukan ja voi aiheuttaa sikiölle vauriota tai jopa keskenmenon.
Omasta kokemuksestani voin kertoa myös kohtaamisista hyönteisten ja käärmeiden kanssa. Viime kesänä sain kolme mehiläisenpistoa. Kaksi ensimmäistä eivät tuottaneet mitään normaalista poikkeavaa ongelmaa, mutta kolmas oli kohtalokas. Mehiläinen oli normaalia pienempi ja luulinkin sitä ensin kukkakärpäseksi kunnes oireet parissa minuutissa alkoivat. Paikalle kiisi kaksi ambulanssia ja puhuttiin jo Medi-Helistä. Minua se hiukan huvitti, olinhan jo saanut ensiavuksi adrenaliinia ja happea ja olo oli taivaallinen. Totuus paljastui minulle myöhemmin kun kuulin keskussairaalassa verhon takaa lääkärin ja hoitajan välisen keskustelun. Selvisin, mutta tämän kokemuksen perusteella voin sanoa että hyönteinen voi olla vaarallisempi kuin susi tai kissa.
Oletetun käärmeenpureman sain huomaamatta. Noin pari tuntia jälkeenpäin aloin tarkastella kutiavaa turpoavaa kättäni ja näin siinä kolme valkoista pistettä. En katsonut aiheelliseksi tehdä mitään sillä en tiennyt mistä pisteet olivat tulleet. Turvotus kesti kolme päivää ja kun olin kaksi päivää virtsannut verta, heräsi minussa pelko toipuvatko munuaiseni tästä. Toipuivat, en tarvitse dialyysiä enkä lääkitystä enkä ole elinsiirtojonossa. Tämän kokemuksen perusteella voin sanoa että käärme on salakavalampi ja vaarallisempi kuin susi tai edes kissa.
Niin ja sen suden olen nähnyt kerran silmästä silmään, susi käänsi minulle selkänsä ja juoksi pois. Jälkiä olen bongannut paljon ja susi on jolkotellut viidenkymmenen metrin päässä kotipihastani. Samalla reissulla susi moikkasi myös naapurin hevosia kolmenkymmenen metrin päästä, mutta metvursti ei maistunut sudelle. Sudesta ei siis ollut mitään vaaraa kenellekään. (Tiedoksi muuten että naapurin hevonen on allerginen hyönteisille ja joutuu kesähelteellä pitämään loimea suojanaan.)
Pienenä lisämausteena tähän juttuun voin kertoa varmalta taholta kuulemani tiedon. Kun mehiläisepisodin jälkeen tapasin lääkärini, hän kertoi että sillä samaisella paikkakunnalla, jolta minut kiidätettiin pillit ulvoen keskussairaalaan, oli luonnosta löydetty Etelä-Amerikasta peräisin oleva erittäin myrkyllinen hämähäkki. Havainnon luotettavuuteen viittaa se että paikallisen yliopiston tunnettu hyönteistutkija oli tutkinut hämähäkin ja tehnyt lajimäärityksen.
Suomen luonnossa on siis paljon vaarallisempia otuksia kuin susi. Lisäksi niitä on lukumäärällisesti huomattavan paljon enemmän kuin susia. Kaikkein pienimmät ja mitättömimmän tuntuiset otukset näyttäisivät olevan kaikkein salakavalimpia ja nopeasti tappavia, toisin kuin susi, joka ei ole syönyt yhtään lasta tai mummoa vuosisataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti