Miksi?

Rekisteröidyin whohubiin. Ensin pidin sitä vain hauskana huvina, mutta pian oivalsin että sosiaalisella verkostoitumisella saattaa olla merkitystä. Jos haluan sanoa jotain voin tehdä sen ja ajatukseni voivat ehkä muuttaa maailmaa. Tai sitten ei. En ole menettänyt mitään, mutta olen ehkä saanut mahdollisuuden. Jokainen näkee asian tavallaan, mutta jonkun toisen mielipide voi muuttaa käsitystä hiukan. Muutos lähtee aina ihmisestä itsestään, jos haluat muuttaa maailmaa on sinun ensin muutettava itseäsi ja tapaasi suhtautua siihen. Kun olet muuttunut olet taas askelta lähempänä tavoitettasi.

Teininä halusin tulla kirjailijaksi. Halusin ehkä olla kuuluisa, hankkia itselleni mieleiseni ammatin ja ansaita rahaa. Iän myötä olen oivaltanut että voin kirjoittaa olematta kirjailija. En halua tulla kuuluisaksi, haluan olla vain yksi meistä, ei kukaan. Identiteetilläni ei ole merkitystä. Olen yksilö, mutta sen ei tarvitse vaikuttaa siihen mitä muut minusta ajattelevat. Olemalla nimimerkki olen kuka tahansa meistä ja näin annan ehkä muille mahdollisuuden ja vapauden samaistua niihin ajatuksiin joita minulla on. En tiedä, eikä sillä ole merkitystäkään, sillä sanomani ei ole minun, se tulee ihmiskunnan yhteisestä piilotajunnasta joka hallitsee koko maailmaa. Jos jotain olen oivaltanut se on se.

Kirjoittaa voi kuka tahansa eikä sen tarvitse olla ammatti. Ei sillä tarvitse ansaita rahaa, eikä pidäkään, sillä jos kirjoittaminen on taidetta niin kuin monet ajattelevat, se kuuluu kaikille. Taide kuuluu kaikille ja se on jokaisen omaisuutta. Minun ei tarvitse ansaita rahaa kirjoittamalla, sillä minulla on työ ja toimeentulo, joten voin vapaasti jakaa ajatukseni muiden kanssa ilman ammatillisen menestyksen luomia paineita. Tarinani eivät ole minun, sillä olen vain osa niitä. Ilman muita ei olisi tarinoitani ja siksi ne kuuluvat kaikille, vapaasti.

Maailma muuttuu ja meidän tulee muuttua sen mukana. Meillä on etuoikeutettu asema vaikuttaa muutokseen. Jos kirjoitan blogiin voi jokainen lukea sen vapaasti ilman rajoituksia. Köyhyys toki rajoittaa, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta osallistua sosiaaliseen verkostoitumiseen internetin kautta. Kuitenkin ne joilla se mahdollisuus on voivat vapaasti ilman rajoituksia osallistua niin keskusteluun kuin muutoksen, jos heillä on siihen tarve ja jokin sanoma. Tämä on vallankumouksellista ja tämä on se tapa jolla maailmaa voidaan muuttaa jos sellaisen tarpeen kukin näkee.

Whohubissa on kummallisia kysymyksiä ja niihin vastaaminen oli minulle ensin hyvin vaikeaa. Aloitinkin siitä että elämme maailmassa jossa on paljon kysymyksiä, mutta hyvin vähän vastauksia. Kaikilla meillä on kuitenkin vastauksia valmiina, kukaan ei vain tee meille oikeita kysymyksiä. Haluaisin elää maailmassa jossa on vähemmän kysymyksiä ja enemmän vastauksia, joten se ehkä on se syy miksi kirjoitan. Ehkä paras tapa saada hyviä ja oikeita vastauksia on asettaa kysymykset itselleen. Ei etsiä vastauksia muilta, sillä heidän näkemyksensä maailmasta usein eroaa omastamme niin että vastaus ei ole oikea meille. Kirjoittamien ei mielestäni ole luova prosessi lainkaan, se on vain kommunikaation väline, eli kun olet asettanut kysymyksen itsellesi ja vastannut siihen voit jakaa tiedon muille kirjoittamalla - vastaamalla ilman kysymyksiä. Jos luova prosessi on kirjoittamisen taustalla, se on tapahtunut jo kauan ennen kuin aloitat kommunikoinnin. Kirjoittaessani usein itsekin hämmästyn mistä teksti tulee, siksi ajattelen että tarina, jos sellainen on, on syntynyt jo aiemmin jossain ihmiskunnan piilotajunnassa ja minä olen vain se joka kirjoittaa tarinan muistiin.

Luova prosessi ei ole yksilön itsensä luoma vaan syntyy maailmankaikkeuden kolmiulotteisesta vaikutelmasta. Siksikö taide kuuluu kaikille? Se että on yksilöitä jotka kirjoittavat, maalaavat tai laulavat tämän vaikutelman kaikkien saataville ei tee heistä taiteen omistajia. Se että vaikutelma on kerätty olemassa olevasta ympäristöstä tekee siitä ihmiskunnan yhteistä omaisuutta, eikä kenenkään pitäisi siis ansaita rahaa sillä. Kun luovasta prosessista syntyy tuotteita jotka kaupallistetaan on kyseessä jo bisnes. Raha ei ole koskaan ratkaisut yhtään ongelmaa maailmassa. Päinvastoin se tuo niitä joka päivä lisää.