sunnuntai 15. marraskuuta 2009

CO2


Viime aikoina ajatuksissani on pyörinyt suhteeni CO2:seen. Kierrettyäni hiukan maailmaa olen kohdannut monen monta näkyä ja näkymää joilla on merkitystä tämän mystisen lyhenteen suhteen. Oma suhteeni siihen on ristiriitainen, sillä ratkaisut eivät aina välttämättä ole kovin yksiselitteisiä. Mutkikkaiden matemaattisten laskelmien jälkeen olen saanut yllättäviäkin lopputuloksia jotka eivät ohjaa yksinkertaisiin yksiselitteisiin ratkaisuihin.


Sanomattakin selvää että yksityisautoilu on rikos maailmaa vastaan, mutta vaihtoehdot ovat joskus vähissä ja vähistä vaihtoehdoista voi siunaantua hankalia yhtälöitä jotka lopulta osoittautuvat hyvinkin huonoiksi valinnoiksi. Onneksi en ole yksin ja luotettavaa informaatiota on saatavilla kohtuullisen paljon.

Moottoriteiden pilkkomat maailmat ovat minulle enää vain kaukainen muisto menneistä ajoista. Toisaalta aasikärrytkään eivät välttämättä ole nykypäivään sopiva valinta. Vihreäksi maalattu bensa-asema osoittautuu lähemmässä tarkastelussa huijaukseksi ja risusavotan tuotto ei vastaa nyky-yhteiskunnan tuottavuustavoitteita. On kuitenkin olemassa mahdollisuuksia joita me emme näe koska olemme joko liian lähellä tai liian kaukana niistä. Ihmisen käsityskyky näyttäytyy rajallisena silloin kun ratkaisut joilla päämäärä saavutetaan ovat kaukana siitä todellisuudesta jossa elämme. Emme voi muuttaa todellisuutta, voimme muuttaa vain itseämme. Ja kun muutamme itseämme muuttuu todellisuuskin. Poliitikkojen tyhjät sanahelinät alkavat kuulostaa hoitovirheen aikaansaamilta horinoilta kun on katsonut totuutta silmiin.

Ilmaston lämpenemisestä on tehty niin tiedettä kuin taidetta. Nyt kiistellään siitä mikä tulkinta on oikea ja onko mitään lämpenemistä edes olemassakaan. Kuulostaa todellakin siltä että lobbarit kuorivat kermaa ei ainoastaan ihmisten, vaan koko maailman hädänalaisella tilalla. Länsimainen sivistys ja yhteiskunta näyttää rakentuvat kulisseille joita kannattelemaan ei riitä enää kolmannen maailman tila, vaan jo tiedekin on ripustettu tämän härän sarviin. Ja niin kuin me olemme olleet ylpeitä saavutuksistamme, älystämme ja kehityksestä jota olemme saaneet aikaan viimeisen vuosisadan aikana. Koko norsunluinen torni näyttäytyy meille nyt pelkkänä murenevana hiekkalinnana.

Luulen että hankin seuraavaksi aasin. Se vaikuttaa hyvinkin järkevältä eläimeltä maineestaan huolimatta. Lisäksi se on itsepäinen kuin suomalainen, joten soveltunee hyvin kulttuuriimme, sille tuskin tulee sopeutumisvaikeuksia täällä. Aasista on monia hauskoja ja miksei hellyttäviäkin tarinoita, niiden perusteella aasin kylmäkäynnistykseen riittää pelkkä porkkana. Mikä ympäristöystävällinen ratkaisu pohjoisen pakkasiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti