Tuulten, myrskyjen syleilyssä matkustan ilman pelkoa
uuteen seikkailuun, toiseen paikkaan ja aikaan.
Horisontin taa, kohti uutta ja kenties parempaa
Olorum ja hänen siunauksensa saa minua johdattaa.
Lippuni, ei kenenkään, liehuu tuulessa,
sen alla minä, ei kukaan muu.
Lastiruumassa kimppu tunteita, kuin kukkia.
Ilman aseita aion tämän taisteluni voittaa.
Kohti tulevaisuutta, sinun ja minun,
halki aaltojen minua johdattaa vaahtopää.
Vain sinä voit janoni sammuttaa.
Sinä, ei kukaan muu.
Tähtien valossa, tumman meren pinnalla
kimmeltää rakkauden sanoma.
Hämärän valon piinaama
sydämeni on avoinna.
Horisontissa aamu jo sarastaa.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti