Morsian

Laulajattaren tukka on muotoiltu linnunpesäksi

ja lauletun kesän riennoista hoikiksi käyneet kyyhkyset,

kuin paastoon laskeutuen, käyvät siihen levolle.

Auringon paahtamat mustavarikset tuskin pysyvät jaloillaan

kun epävireiset trumpetit ryhtyvät häämarssia soittamaan.

Ja sitä miestä rakastin niin, vai miten se nyt meni.

Ja se nainen oli kaunis niin, vai kuka se nyt oli.

Laulajattaren ääni särähtää, surumielinen häälaulu.

Sukulaiset pyyhkivät kyyneliään ja morsian kuin viulu.

Langanlaiha. Tuskin raskaana siis, oletetaan.

Sen täytyy olla rakkautta, hääyönä lakanat värjätään

kiihkonpunaiseen samettiin.

Ne pöydät valkoisine liinoineen liehuivat tuulessa.

Kukat kukkivat, tuoksui niin, kuin silloin kun

sikaa tapettiin.

Ja kun kuluvat vuodet on hän, morsian,

kuin laulajatar nyt.

Sydän särkynyt äänessään, laulaa tuskaansa

kesän riennoista paastoon laskeutunut.

.