Do re mi a do, ai ja mikä kaiho tähän kaikkeen liittyykään.
Syli, ikävä, kaipuu siihen aikaan ja paikkaan
jossa kerran olin niin täydellinen sinun kanssasi.
Kitaran säröinen sointi, sen palava sydän joka polttaa
sormesi karrelle kun näppäilet sitä.
Ah jee ah jee, tule tanssi kanssani viimeinen valssi
tai edes se seuraava laulu jonka tahdissa
voimme painautua toisiamme vasten, sulautua yhdeksi jälleen.
Elämänmakuinen tumma melankolia tarttuu meihin
kuin tanniininen viini kitalakeen. Sitä ei voi huuhtoa pois
muuten kuin kiihkeällä rakkaudella maustetulla elämällä
tästä päivästä ikuisuuteen.
Tule, tässä on käsi. Tartu, ole minulle hän
joka pyyhkii pilvet taivaalta.
Kaihoni kohde, tule paina pääsi vasten rintaani
ja karkota suru, elämättömän elämän ikävä.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti