"Shine on me", sanoi hän
Ja kun katsoin häntä silmiin
Tiesin mitä se tarkoittaa
Ei ollut paikkaa mihin katsettaan paeta
Ja minä kirjoitin hänestä runoja
Luin niitä suureen ääneen
Ja me istuimme iltaisin hiljaa
Tulemme ääressä
Rakkaudellemme ei ollut sijaa
Siinä majatalossa
Jouduimme asumaan puistoissa
Ja sivukaduilla
Eräänä päivänä sen kadun varrella
Seisoi outo kulkija
Jonka repusta pilkotti nippu
Vanhoja kääröjä
Emme jääneet siihen taloon
Emme edes sille kadulle
Pakomme johti meidät harhaan
Eroon toisistamme
Ja nyt kun muistan sitä aikaa
Niitä katuja ja runoja
Ymmärrän miksi täältä lähden
Ilman suurta rakkautta
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti