Niin tuli se syyskuu ja avoautoretki,
mutta sitä ennen, niin paljon ehti tapahtua sitä ennen.
Elämä on tanssia kohdusta hautaan.
Alastonta tanssia, kehon kieltä, sielun sanomaa,
paljasjalkaista oikeustaistoa.
Se oli se kesäyö ja sen kesäyön unelma,
mutta sitten tuli Nizzaan syyskuu.
Kaikki rakkaus, menetettykin, jää elämään -
se on liikettä, käsiä, jalkoja, ojennettuja vartaloita -
ja musiikki soi sisälläsi, liikuttaa sinua.
Ja alasti sinä lähdit
vailla korsettia ja palettitossuja.
Vain kireä kaulahuivi kiersi kaulaasi,
hyväili sykkiviä valtimoitasi sen kerran
kun tanssit viimeistä valssia.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti