keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Meri



Kannattaa jättää uppoava laiva
Silloin kun se on vielä satamassa
Mereltä voi olla turhan pitkä matka
Rämpiä kotiin myrskyssä ja sateessa

Sinä palasit mereltä kuin uitettu koira
Kerroit että aavalla tuulee
Saappaanvarsissasi ui vielä kaloja
Kun puraisit minua huuleen

Tämä rakkaus on sokea kuin myrskyinen yö
Jolloin ensikerran paikkasimme purjeita
Aamun sarastaessa ne liehuivat ehjinä ja puhtaina
Ja kuljettivat laivaamme lempeässä tuulessa

Vuosien jälkeen ne tuulten riepottamat
Ovat täynnä ompeleita ja paikkoja
Niistä voi lukea myrskyjemme tarinat
Vieläkin ne kestävät leudon tuulen

Haaksirikkoisia ja uponneita laivoja
Merenkävijöiden haaveita ja unelmia
Ajelehtii meren kyltymättömillä aalloilla
Ja joku onnellinen on ajautunut rantaan



(Ei ole maailmassa niin suurta aavaa ettei sen yli voisi purjehtia)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti