Lintujen ruokinta luvanvaraiseksi

Tänään uutisoitiin otsikoissa että Lappeenrantalainen lintujen ruokkija on haastettu käräjäoikeuteen roskaamisesta. Noin kuukausi sitten uutisoitiin että paikallisella luonnonsuojelualueella asiaan vihkiytynyt ammattikalastaja suoritti lintuvesialueella roskakalastuksen ja kerrottiin että kalat toimitettiin ongelmajätelaitokselle hävitettäviksi. Molemmat uutiset ovat mielestäni huvittavia ja kertovat jotain nykyihmisen suhteesta luontoon.

Olen kesän aikana huvittanut itseäni ajatuksella että ympäristöteoista tehtäisiin lakisääteisiä tai luvanvaraisia. Luonto-arvojen säilyttämisen kannalta vaihtoehtona olisi se että kaikki velvoitettaisiin lintujen talviruokintaan. Toinen vaihtoehto olisi se että lintujen ruokinnasta tehtäisiin luvanvaraista kuten kalastuksestakin on tehty.

Kun meillä nyt jo on kaikenkarvaisia ympäristöveroja, voisi kyseeseen tulla pakkolinnunruokinta. Jokainen joka omistaa pihan, metsää, maita tai mannuja pakotettaisiin lintujen talviruokintaan hallitsemansa määrä-alan puitteissa. Kaupunkilaisilta, kuten Espoolaisilta kerrostaloasujilta, perittäisiin talviruokintavero ja ympäristöhallinnon virkamiehet hoitaisivat näillä kerätyillä verovaroilla ruokinnan Nuuksion kansallispuistossa. Tällainen toimintatapa vastaisin hyvinkin nykyistä verotuskäytäntöä. Ideani lakkaisi olemasta huvittava jos käytäntö toteutettaisiin.

Toinen vaihtoehto on tietysti se että talviruokinnasta, pönttöjen rakentamisesta ja sijoittamisesta metsiin tehtäisiin luvanvaraista. Kehitettäisiin kalastuslupamenettelyä vastaava lintujenruokintakortti, joka oikeuttaisi näihin toimenpiteisiin. Näin taas saataisiin rahaa yhteiskunnan kirstuihin. Linnunruuan myyntiä valvottaisiin vanhanaikaisen viinakortin tapaan, ruokintapaikat ja pöntöt tulisi varustaa lupanumeroilla ja ympäristöviranomainen valvoisi toimintaa lain määräämällä ankaralla kädellä. 

Nyt kun luonnonsuojelualueiden roskakalastuskin on jo ammattimaista toimintaa, tällaiset käytännöt sopisivat mainiosti kuvaan. 

Hassuinta tässä roskakalastuksessa on se, että saalis hävitetään ongelmajätelaitoksella. Monet luonnonsuojelualueiden linnut kun käyttävät kalaa ravintonaan. Kerralla suoritettu teollinen roskakalastus heikentää lintujen ravinnonsaantimahdollisuuksia ja ravinto menee näin luonnon eläimiltä sivu suun.

Itse harrastan roskakalastusta ruokkiakseni luonnon eläimiä, kuten kettuja, supikoiria ja lintuja. Tästä käytännöstäni on omasta mielestäni kaksinkertainen hyöty. Roskakalan määrä vesistössä vähenee ja ravinto tulee näin käytettyä luonnon hyväksi. Todennäköisesti olen kuitenkin tehnyt nyt ympäristörikoksen, koska minulla ei ole roskakalastajan ammattilupaa ja roskaan ympäristöä ruokkimalla eläimiä. 

Odottelen haastetta käräjäoikeuteen. Ja lupaan toimia kuten Lappeenrantalainen lintujen ruokkija, jätän sakot maksamatta ja menen suoraan linnaan.

.

Kesän lapsia - Västäräkki (Motacilla alba)

Phylloscopus trochilus

Zootoca vivipara

Syyskorento

 

 

Kalansaaliita

 

 

Acrocephalus schoenobaenus

 

.

Suomalaisen luonnon monimuotoisuus

Suomessa luodaan nyt uutta luonnonsuojelustrategiaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja rikastamiseksi. Tämä on hyvä asia. Viimeisimmät viralliset luonnonsuojelutoimenpiteet, joihin omalta kohdaltani olen törmännyt, ovat olleet Natura 2000 aluepäätös, sitten heti perään luonnonsuojelualue päätös ja sen jälkeen rantaniittyjen laidunnus perinnemaiseman säilyttämiseksi. Jo Natura rajoitti toimenpiteitä alueella ja luonnonsuojelulaki kieltää lopullisesti kaikki yksityisen maanomistajan toimenpiteet alueilla. Rantaniittyjen laidunnuksesta olenkin jo kirjoittanut Jätevesilaki ja virtsankarkailu –tekstissäni, joten siihen en enää palaa.

Jotain laki sentään sallii, kuten puiden kaato vesialueella, kalastus ja 20. päivä elokuuta alkava sorsanmetsästys. Lintuvesialueella kaikki muu onkin sitten luvanvaraista tai kiellettyä. Tämän kesän aikana tekemieni havaintojen perusteella alueella on kolmen poikasen telkkäperhe, kaksi sorsapesuetta, yksinäinen joutsen ja nyt sulkasadon aikaan myös joutsenperhe.

Tästä noin 30 hehtaarin lintuvesialueena luonnonsuojellusta alueesta noin puolet on ruovikkoa ja sorsalinnuille oleellisia rantautumispaikkoja kaksi. Toinen on venevalkama johon vain sorsat ovat uskaltautuneet, koska valkama sijaitsee pitkän kapean venereitin päässä. Toinen on muutaman neliön kokoinen ruokolautta venereitin päässä. Lintuharrastajan kannalta tämä helpottaa havainnointia, sillä kaikki alueen linnut tulevat tälle ruokolautalle ja havainnot voi siis tehdä helposti ja nopeasti yhdessä ja samassa paikassa.

Tämä lintuvesialue on arvioitu monen linnun luontaiseksi elinympäristöksi ja siksi suojeltu. Lintujen määrä on kuitenkin vähentynyt vuosi vuodelta. Enää ei kuulu kaulushaikaran ääntä. Nokikanoja ei tänä vuonna ollut. Harmaahaikarat poikkeavat vain satunnaisesti loppukesästä, mutta eivät jää, koska kahluupaikkoja ei umpeen kasvaneessa rannassa ole. Pienet kahlaajat, jotka pesivät vielä silloin kun venevalkama ja –reitti ruopattiin, ovat nyt lopullisesti kadonneet, niille ei ole jalansijaa tiheässä ruovikossa. Joutsenet kävivät sulkasadon aikaan venevalkamassa vielä silloin kun reitti oli leveämpi ja puhdas. Nyt ne eivät enää uskaltaudu vesikasvien ja venereitille kaatuneen ruovikon täyttämälle väylälle.

Ravintoa alueella on niukasti. Kalat kuolevat hapettomassa vedessä ja jos pohjassa ehkä onkin jotain ruuaksi kelpaavia nilviäisiä, ovat ne luoksepääsemättömästi lumpeiden ja ulpukoiden varsien kätköissä tai sankan vesiheinän peittämiä. Vesikasvit menestyvät koska virtauksia ei ole ja virtauksia ei ole koska ruoppaaminen on kiellettyä.

Sorsapoikueet kokevat luonnonsuojelulain mukaisen kohtalonsa 20. elokuuta jälkeen. Joutsenperheen poikasetkin olivat kovin pienikokoisia, joten jos tulee aikainen talvi ne eivät ehkä ehdi kehittyä lentokykyisiksi. Lintujen määrä ei siis tule kasvamaan, lajikirjo ei monipuolistu ja elinolosuhteet linnuille eivät tule parantumaan alueen rämettymisen myötä.

Ihminen on osa luontoa ja suojellessaan luontoa hän suojelee myös itseään. Mitä hyötyä tulee olemaan rämettyneestä merenlahdesta? Ehkä vuosikymmenien saatossa tähän voisi kehittyä suoalue? Koska kyseessä on kuitenkin merenlahti ja vesi aina syksyisin nousee niityille ja pelloille asti ei tähän kuitenkaan tule hillaa, karpaloita, sieniä tai muita arvokkaita luonnonantimia? Liskotkaan eivät menesty Suomen olosuhteissa, joten mitään uusia merkittäviä lajeja tänne tuskin saadaan?

Luonnonsuojelu on ihmeellinen asia. Sen periaatteet ja toimenpiteet hämmästyttävät minua lähes päivittäin. Toisaalta tuollainen kehittyvä rämealue on myös kiehtova koelaboratorio, ehkä siellä syntyy kokonaan uusi meille tuntematon lajikirjo ja saan olla ensimmäisten joukossa sitä todistamassa.

.

Muscicapa striata

Vanessa atalanta