Elokuu oli metsäkaurisperheen onnen aikaa aina erääseen
sumuiseen aamuun asti. Viiden kauriin lauma liikkui alueella, sen saattoi nähdä
pari kolme kertaa päivässä, kunnes se eräänä päivänä katosi. Sinä aamuna kello
5:33 kuului kaksi haulikon laukausta. Oletin, että salametsästäjät ovat taas
sorsastamassa, mutta tuntui oudolta, että joku niin hämärässä voisi tunnistaa
mitään lentävää. Lisäksi salametsästäjät, jotka tyypillisesti tulevat veneellä
meren kautta, olisivat joutuneet veneilemään paikalle täydessä pimeydessä. Laukausten
jälkeen ei kuulunut moottorin ääntä, joten venettä ei ollut paikalla.
Tämän tapahtuman jälkeen metsäkauriita ei ole näkynyt alueella,
tuntuu kummalliselta, että ne ovat lähteneet täältä pois vaikka täällä niitä ei
uhkaa mikään. Ne saavat rauhassa lymyillä metsässä ja käyvät aika ajoin
puutarhassa syömässä omenoita. Luvallisesti niitä ei ole metsästänyt täällä
kukaan, joten tämä on ollut niille rauhallinen paratiisi.
Eilen näin sitten kauriit kaukana metsän laidassa, jostain
kumman syystä ne ovat siirtyneet noin puolen kilometrin päähän. Kun laskin
kauriit, niitä oli enää vain neljä, yksi oli kadonnut jonnekin. Jos ilves olisi
saanut saaliikseen yhden, edes pienen vasan, olisi paikalla haaska. Ilveskään
ei olisi pystynyt kuljettamaan kokonaista ruhoa yhden yön aikana pois. Haaskaa
ei alueella ole, linnut olisivat sen paljastaneet, mutta niiden käytöksessä ei
ole merkkejä ilmaisista lounaista, päinvastoin ne edelleen repivät fasaaneja
pyrstösulista aterian toivossa.
Metsäkauriin metsästysaika alkoi vasta 31.8. jälkeen, joten
kuka olisi ennen kauden alkua ampunut kauriin? No ei ainakaan kukaan luvallinen
metsästäjä. Entä kuka olisi ampunut kauriin täällä, jos lupaa metsästykseen ei
ole? Voihan tietysti olla että kauris on ammuttu, siis jos se on ammuttu,
jossain muualla, mutta miksi kauriit sitten lähtivät täältä pois, mitä olivat
nuo kaksi aamuista laukausta ja ennen kaikkea mihin katosi yksi kauris.
Olen ehkä aivan liian epäluuloinen, mutta siihen on syynsä -
vuosien ajan jatkunut luvaton sorsastus, alueella liikkuvat tuntemattomat henkilöt
ja epätietoisuus heidän tarkoitusperistään. Luonnossa vallitsee luonnonlaki,
ihmisten toimia rajoittavat omat lait ja säädökset, kuten nuo metsäkauriiden rauhoitusajat.
Kummallisella tavalla rauhoitusajan lopulla kadonneen kauriin tapaus jäänee
ikuiseksi mysteeriksi, toki jossain saattaa olla pakastin, jossa on hauleilla
kyllästettyä metsäkauriin lihaa. Kun liha joskus sulatetaan paistiksi, ei
kukaan enää kysy missä ja milloin se metsästettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti