sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Kilpajuoksua lumentulon kanssa


Omena pieni, rastas suuri.
Vihdoin luvattu talvimyräkkä toi kymmenen sentin lumikerroksen, se ei ole paljon lupauksiin nähden, mutta hyvä alku oletetulle valkealle joululle.
Samalla alkoi myös rastaiden kilpajuoksu lunta vastaan. Vielä jalat ylettyvät puuterilumessa routaiseen maanpintaan ja pudonneet omenat on helppo saalistaa puutarhasta.
Puiden alla istuukin nyt rastas siellä täällä, omena hupenee ja rastas pyöristyy. Kohta hedelmät on kuitenkin syöty ja on etsittävä uusi energianlähde, käytännössä se tarkoittaa muuttoa muille maille.

Niukkuus saa tiaisen mietteliääksi.

Ruoan  niukkuus ja ruokailijoiden suuri määrä saa myös tiaiset mietteliäiksi. Enemmistössä ovat nyt viherpeipot, jotka tyypilliseen tapaansa ovat aggressiivisia elintilan valtaajia. Vahvistuksena muutama järripeippo ja mukaan lennähtänyt keltasirkku, joita on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin peippoja.

Fasaanikukkoja on nyt kaksi, mutta laskujeni mukaan niitä on enemmän. Tyypillisesti kaksi tulee hyvin keskenään toimeen, mutta kolmas pyörä aiheuttaa ongelmia. Kanat taas viihtyvät hyvin suurempanakin laumana ja laumassa saattaa olla turvamiehenä myös kukko. Toki keväällä kaikki on taas toisin ja parinmuodostus muuttaa hierarkian.

Käpytikan ja mustarastaan liitto on vankkumaton, närhestä kuuluu vasta ääni, mutta se ei ole enää kaukana. Lintujen ruokinta, sen lisäksi että se on visuaalisesti antoisaa puuhaa, on myös entistä rasittavampaa taloudellisesti.

Tämä homma kannattaisikin ulkoistaa jollekin ympäristötukia nauttivalle yhteisölle, jolloin yksityinen lainsuojaton maalaistollo pääsisi hiukan edullisemmin nauttimaan luonnon monimuotoisuudesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti