Noin kahden vuoden projekti on tuottanut tulosta, pihassa
visertää äänekäs varpusparvi. Pari vuotta sitten keväällä vieraili pihapiirissä
yksinäinen pikkuvarpunen. Viime keväänä parinmuodostus otti vielä aikaa, mutta
lopulta pienet vierailijat löysivät toisensa ja tuloksena on nyt paikallinen
varpusparvi. Lintuja on näkynyt pitkin kesää ja ne ovat edelleen täällä, joten
olettaa voi että ne jäivät aloilleen.
Varpusten elämä maalaismaisemassa on vaikeutunut maaseudun
rakennemuutoksen myötä, karjaa ei enää ole kuin kesäisin vuokralaitumilla. Onneksi
tilalle ovat tulleet ihmisen harrastukset, lintujen talviruokinta,
pöntönrakennus ja tietysti hevoset. Ilman tallia, hevoslaidunta ja hevosten ympärivuotista
ulkoilua eivät mitkään ituhippimäiset toimet yksin olisi voineet mahdollistaa pikkuvarpusten
menestystä täällä. Linnut lentävätkin ahkerasti pihamaan ja hevoshaan välillä.
Ennen varpusen viserrys oli harvinaista herkkua, mutta nyt
tyynenä aamuna parven ääni kuuluu satojen metrien päähän. Nämä vikkelät
sirkuttajat eivät pidä ääntään vakan alla vaan ilmoittavat äänekkäästi
olinpaikkansa, toisin kun eräät, joita saa hakemalla hakea vienon vihellyksen
suunnasta. Punatulkut lymyilevät edelleen metsän varjoissa, vain harvoin niitä
pääsee näkemään suurten puiden latvustoissa, mutta vihellys kuuluu päivittäin
kun linnut kiertävät metsää puu puulta.
Varpusten paluun lisäksi vuoden ehdottomia menestyjiä ovat
olleet kottaraiset. Niille löytyy sopivia pesäkoloja ja kevään saapujien
jäljiltä metsän yllä kirmaili sankka parvi ennen muuttoa etelään.
Punatulkkuja näyttäisi olevan vain kaksi, koiras ja naaras,
jos ne ovat pesineet täällä niin kuin arvelen, on niiden pesintä ehkä epäonnistunut
niin kuin niin monen muunkin pesänrakentajan kohdalla on käynyt. Joka
tapauksessa myös tulkut ovat viihtyneet alueella jo pari kesää, joten kaikista
vastoinkäymisistä huolimatta ne eivät ole siirtyneet muualle.
Ja tietysti mainitsemisen arvoinen on järripeippo, josta on
hataria havaintoja pitkin kesää ja nyt syksyllä lukuisa parvi. Parvi oli ehkä vain
ohikulkumatkalla, mutta jatkuvista vierailuista päätellen joku näyttäisi
viihtyvän alueella pidempään. Nähtäväksi jää onko onnellisia loppuja ja jos on
niin miten monta.
Varpunen toki on meillä perinnemaisemalintu, ja kärsinyt maatalouden muutoksista. Pikkuvarpunen sen sijaan runsastuu ja voi hyvin kaupunkien laitamilla, eikä maatalouden muutokset omakotitalojen pensasaitojen asukkia juurikaan murehdita.
VastaaPoistaNäinhän se menee, kulttuurilinnut muuttavat kulttuurin muutoksen mukana urbaaniin ympäristöön, sikäli kun se vastaa niiden tarpeita. Varpunen voi hyvin urbaanissa yhteisössä, siis jos kappalemääräisesti mitataan ja niinhän lintujen menestystä mitataan. Urbaanissa ympäristössä viihtyvät myös Helsingin cityhuuhkajat ja citykanit, joista tosin kaikki asukkaat eivät ole innostuneita.
PoistaTäältä maaseudulta perinnemaisemaa koristava lintujen monimuotoisuus sen sijaan on kadonnut, se huolettaa luonnonsuojelijoita niin että he haluavat häätää ihmisen pois pilaamasta perinnemaisemaa.
Henkilökohtaisesti olen äärettömän iloinen siitä että saimme naapurustoomme tämän pikkuvarpuskannan. Se osoittaa että ihmisen läsnäolo ja luontoon mukautuminen voi palauttaa luonnon monimuotoisuuden.
Ennakkotapaus siis näin lintu- ja luontofriikin kannalta, vaikken luonnonsuojelijoiden mielestä voikaan olla luonnonsuojelija vaan ainoastaan luontoihminen.
Hassuinta tässä kaikessa on kuitenkin se, että satun omistamaan kansainvälisesti merkittävänä lintuvesialueena suojellun luonnonsuojelualueen. Sille en voi tehdä mitään, kaikki toimenpiteet ovat viranomaisen hyväksynnän takana. No, siellä lintuja ei ole, eikä niitä sinne voi tullakaan, koska mitään ei saa tehdä ja viranomainen ei ole edes tehnyt hoitosuunnitelmaa, joten mitä voisit tehdä jos ei ole mitään suunnitelmaa mitä tehdä?
Yksityinen ihminen ei voi olla luonnonsuojelija, luonnonsuojelija voi olla vain viranomainen tai rekisteröity yhdistys. Mutta tämä pieni pikkuvarpusparvi osoittaa kuitenkin minulle, että pieni ihminen voi ilman ulkopuolista rahoitustakin tehdä asioita jotka edistävät luonnon monimuotoisuutta. Viranomainen tai ry ei voi sitä tehdä ilman verovaroja, joten avatkaapa veronmaksajat kukkaronnyörejänne, jotta Suomen luonto pelastuu. Sitä ennen tulee teidän tietysti pakkolunastaa yksityisalueet minun kaltaisiltani luonnonsuojelualueen omistajilta, mutta se on halpaa, vain 60 % käyvästä arvosta riittää ...
Varpunen on pikkujuttu, mutta pienistä jutuista kasvaa suuria virtoja tai sitten ei. It´s up to us.