Niinhän siinä sitten kävi

Paikkalinnut odottavat vielä auraansa.

Aamulla nuuskin ilmaa, katselin taivaalla purjehtivia pilviä ja tulin siihen tulokseen, että tänään saattaa olla se päivä kun ensimmäinen kurkiaura pohjoisesta saavuttaa rannikon. Tuuli tuli kuitenkin hiukan väärästä suunnasta, joten se ei mahdollistaisi kurkien ylilentoa, passin leimaamista ja matkan jatkamista Suomenlahden yli Baltiaan, joten saapuva aura lentäisi alhaalla ja laskeutuisi vielä rannikolle ruokailemaan ja lepäämään.

No, auroja ei näkynyt ja menin vesakkoon raivaushommiin. Iltapäivällä kuului tuttuja ääniä taivaalta ja kuuden kurjen parvi lensi alhaalla etsien sopivaa laskeutumispaikkaa. Täällä sellainen olisi juuri tuon kokoiselle parvelle, mutta kurjet suunnistivat länteen, ne eivät olleet paikallisia, joten pieni laskeutumispaikka ei ole niille tuttu. Pohjoisesta tuleva aura ei yleensä koskaan laskeudukaan tähän, se vain lentää alemmas ja poimii paikalla kesänsä viettäneet kurjet mukaansa. Olen nähnyt tämän näytelmän, niin keväällä saavuttaessa, kuin syksyllä lähdettäessä, joten käytäntö tuskin on muuttunut. Kurkiparvesta en ehtinyt saada kuvaa, mutta asensin kuitenkin kameran paikoilleen siltä varalta että kurkia tulisi lisää.

Tuttu kaveri liiteli taivaansinessä.

Kurkia ei tullut, mutta taivaan sineen pyrähti tuttu hahmo. Kameran asetukset olivat totaalisesti pielessä, mutta räpsin kuitenkin muutaman kuvan selvittääkseni kuka hän on. Tämä taitaa olla se samainen kaveri, joka on taistellut kuusien latvustossa varisten kanssa pitkin kesää. Kerran näin pihlajapensaassa oudon linnun, joka hätisteli rastaita. Sillä ei ollut keltaista nokkaa, joten ihmettelin kuka ihme se on. Sen täytyy olla petolintu, mutta se ei ole vuosien takainen tuttuni varpushaukka, väritys, muoto ja lentonopeus ei vastaa varpushaukkaa. Lintu lensi pihlajapuusta nopein liikkein aivan muutaman metrin päästä ohitseni. Kuului vain suhahdus ja outo lintu katosi metsään puiden varjoihin.

Kerran illansuussa, kun oli jo hämärää, huomasin ikkunasta, että mattotelineellä istuu joku. Ennen kuin ehdin nähdä kuka se on, lensi lintu nopeasti läpi pihan ja katosi näköpiiristäni. Mietin kuka kumma se voisi olla, mutta nyt sekin ongelma lienee ratkennut. Pihalla on ollut paljon sudenkorentoja, parhaimmillaan niitä näkee kerralla parikymmentä. Kuka käyttää ravinnokseen sudenkorentoja? Entä kuka voi rakentaa pesänsä vanhaan variksenpesään? Kenellä ei ole keltaista nokkaa? Kuka lentää lujaa, on oudon värinen, eikä hänen siivissään ole varpushaukalle tai muille haukoille ominaisia erottuvia siipisulkia, vaan siivet ovat terävät?

Hänhän se on, Falco subbuteo, tuo nopea, sulavalinjainen ja väreiltään poikkeava. Luulin varisten kanssa nahistelevaa haukkaa varpushaukaksi, mutta se ei tainnutkaan olla se. Rastaita jahdannut peto jäi minulta tunnistamatta. Pikkulinnut ovat olleet kovin vähälukuisina läsnä tänä kesänä, toki en ole havainnoinut lintuja enää niin paljon kuin ennen, joten kuvittelin että en vaan näe enää niitä, koska en kiinnitä niihin niin paljon huomiota.

Nuoresta iästään huolimatta Iso Lintu..

Paikalla on ollut jo vuosien ajan paljon petolintuja. Erilaisia suohaukkoja löytyy laidasta laitaan, kotkia voi nähdä päivittäin ja ne ovat lajiltaan mitä milloinkin. Kanahaukka ja varpushaukka ovat peruskamaa, joten en osannut kuvitellakaan, että muulloin kuin muuttoaikaan voisi paikalle tulla edes vierailemaan joku muu kuin tuttu. Petolintujen läsnäolon voi päätellä siitä, että naakkoja ei juurikaan enää näy, ne pakenevat paikalta heti jos tulee joku uhka. Silloin kun naakat ovat täällä, tiedän että taivaalle ei juuri kannata tuijottaa, siellä ei ole mitään mielenkiintoista.

Voisiko nuolihaukka olla pesinyt täällä? Onko se ollut aikeissa pesiä, vai onko sillä vasta tarkoitus muuttaa tänne? Joka tapauksessa se on ilmeisesti ollut nyt paikalla jo pidempään ja mahdollisesti jää. Mikä sen mukavampaa kuin saada tänne uusia naapureita, jotka ehkä rajoittavat varislintujen diktatuuria. Toki nuolihaukkakin on uhka pikkulinnuille, mutta yksi haukka tai edes pesue on paljon pienempi paha kuin naakkapopulaatio, joka on terrorisoinut metsää jo vuosien ajan.