Juuremme voitte ehkä kahlita
mutta latvaamme ette.
Kaltereittenne läpi me kurkotamme
kukat kohti aurinkoa ja vapautta.
Valon ja lämmön voimasta
kasvaa vallankumouksemme.
Aitanne ovat vain ensiapua,
pehmeää samettia,
kun kasvamme kohti taivasta
ja ikuista vapautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti