Tuntematon koira kadulla
alkaa kulkea perässäni.
Parvekkeelle pyrähtää
puolikesy pulu
murusten toivossa.
Ja iltataivaalta minua tuijottaa
hymyilevä, täyteläinen kuu.
Enkö tuntisi oloani kodikkaaksi
minä, muukalainen kaikkialla.
Minä, en koskaan kotona
ja silti aina paikalla.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti