suuri punainen aurinko nousee meren takaa
kissa istuu ikkunalla ja kuuntelee lintujen laulua
joku outo pariskunta lentää taivaalla nopein siiveniskuin
tuijotan harmaan ikkunan läpi kuurapintaista nurmea
ja muistan, unia, heräämisiä, kuin lausuttuja sanoja
tai yksinkertaisia lauseita
en osaa määritellä ikäväni määrää vielä tänään
se on ehkä pieni tai jo suuri, mutta mittaamaton
tiedän, päivä päivältä se kasvaa
tekee minusta tuskaisen ja levottoman
odotus on vasta aavistus tulevasta
huomenna se on jo käsin kosketeltava
rakkaus on aamu täynnä levottomia ajatuksia
sinusta, meistä ja tulevasta
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti