Talvisia tarinoita

Puutarha on peittynyt valkoiseen vaippaan. Kaikkialla on pieniä jälkiä, syväksi tallattuja Polkuja ja satunnaisia loikkia. Syvästä lumesta on vaikeaa havaita kuka Kulkija on. Jäniksen tunnistaa ja ketusta Voi olla jokseenkin varma, Mutta Pienten sorkkien jälkiä Ei voi varmaksi sanoa Eikä varsinkaan mitata. Viimepäivinä Täällä on Kuitenkin vieraillut joku hiukan Suurempi Otus ja Heitä on todennäköisesti ollut useampia sillä kaikki ruokintapaikkojen omenat OVAT kadonneet. Paikoilla on siis vieraillut nälkäistä sakkia ja tiettyjen puiden alle Syntyneet jäljet ja kuopat viittaavat Siihen ETTÄ peuroja liikkuu taas Jonkin kokoinen lauma. Keitä he ovat ja Kuinka monta Heitä oli jää arvoitukseksi tänään.

Iltaisin on Niin Hämärää ettei hahmoja Voi varmuudella tunnistaa. Eikä Niitä Edes näy, sillä vieraat käyvät aamuyöstä parhaaseen REM-uni-aikaan. Paksu lumikerros haittaa Nopeaa liikkumista ja varmaan osin siksi vieraat OVAT entistäkin varovaisempia. Tulevat Juuri Silloin kun on Kaikkein turvallisinta Eikä Nopeaa pakoa tarvitse suunnitella.

Kettu paholainen on tullut Niin tuttavalliseksi ETTÄ Vaatii varmasti jo kohta OMIEN polkujensa auraamista helpomman etenemisen toivossa. Jäniksenkin elämää lumipeitteen Paksuus haittaa. SEN on oltava entistäkin varovaisempi ettei hän joutuisi törmäyskurssille repolaisen kanssa. Toisaalta Nämä Veitikat OVAT asuneet Samaa pihapiiriä jo vuosien ajan joten tuntevat toistensa metkut ja tavat.

Ilveksen jälkiin en ole pääsyt käsiksi Tänä talvena. Kissa kun vierailee paikalla vain satunnaisen säännöllisesti Ehkä noin kerran viikossa. Jäällä olevan lumen Määrä saattaa myös rajoittaa mirrin siirtymistä vedentakaisista metsistä näille kulmille. Ja Ehkä kehrääjällä on pentue jossain hoidettavanaan joten pitkät tutkimusretket ja seikkailu ihmisasutuksen läheisyydessä eivät nyt kuulu SEN päiväjärjestykseen.

Pakkanen hääsi pihapiirin linnut luonnossuojelualueen ruokintapaikoille, joten vain Yksinäinen Mustarastas, pari harakkaa ja Luonnollisesti nuo aina pareittain Lentävät naakat OVAT päivittäisiä harharetkeläisiä. Joku suuri Siivekäs peto on sentään käynyt napsimassa metsähiiriä hangelta sillä Lumeen on jäänyt Selviä siiveniskun jälkiä. Kuka hän on ja Mistä tänne saapui on arvoitus.

Miinus Kaksi tuntuu jo kesältä kipakan pakkaskauden jälkeen. Ehkä elämä tästä vilkastuu Kunhan kaikki saavat oiottua kohmeiset raajansa ja siipensä. Sitä odotan ja Toivon.